Olen oikeassa, sinä väärässä!

Luin hetki sitten Olavi Sydänmaalakan kirjaa Jatkuva uudistuminen - Luovuuden ja innovatiivisuuden johtaminen (Helsinki: Talentum 2009). Yhteisöllinen luovuus -luvussa hän erittelee eri tyyppisiä keskusteluja.

"Dialogissa harrastetaan yhteistä ihmettelyä, kyseenalaistetaan ja etsitään uusia vaihtoehtoja. Dialogissa haetaan uusia yhteisiä oivalluksia." Muunkinlaista keskustelua Sydänmaalakan(kin) mukaan tarvitaan - myös sellaista "taitavaa keskustelua", jossa tehdään päätöksiä, joihin kaikki tiimin jäsenet sitoutuvat.

Erityisesti kolahti kohta, jossa hän toteaa, että meillä on taipumus puolustaa voimakkaasti omia näkemyksiä, jolloin keskustelussa ei edes yritetä kuunnella muita. Tärkeää on pystyä osoittamaan, että olin oikeassa - asiat nähdään joko-tai -tilanteina, joissa meillä on aina voittaja ja häviäjä. Jos yksilö ajattelee aina tietävänsä ja pyrkii aina opettamaan muita, hänellä ei useinkaan ole mahdollisuutta oppia itse.

Teema on viime aikoina osunut silmiini hyvin erilaisissa teksteissä. Seuraava pätkä on täysin eri yhteydestä ja rajallinen, mutta hyvin muotoiltu ja liittyy teemaan missä määrin tai millä tavalla keskustelukumppaneilla pitäisi olla sovittelykykyä. "Ei mitään syytöksiä. Ei mitään puolusteluja. Vain ajattelua ja keskustelua." (Igor Kotjuh, toim. Oksanen & Paju, Helsinki: WSOY 2009).

Mihin tämä liittyy? Kaikkeen.

Ja nyt lomalle.

Anne