Almamedian lehdissä oli taannoin juttu lumikiteistä. Otin sen talteen kuvataiteellisen inspiraation virikkeeksi. Se rojahteli aikansa seinältä ennen kuin uskoin ja luin:
Lumikiteissä on tietty määrä sakaroita: useimmiten kuusi. Myös kolmi- ja 12-kulmaiset ovat mahdollisia. Taustalla on tiukka lainalaisuus, jonka perustana on vesimolekyylien toisiinsa liittymisen tapa.
Lumikide on siis symmetrinen. Sillä on selkeät raamit. Symmetria ei kuitenkaan ole täydellinen - väitetään, että ei ole kahta samanlaista lumikidettä.
Yhteen kiteeseen voi kertyä niin valtavasti molekyylejä, että ne eivät todennäköisesti mene aivan samaan asentoon kahdessa eri kiteessä, vaikka mahdollista sekin on. Ja, lehden sanoin, jokaisen lumikiteen elämäntaival - pilven sisässä ja matkalla maahan - on erilainen.
Vähän niin kuin asiantuntijoiden ohjaaminen: yhtäältä on raamit ja toisaalta on oltava tilaa uudelle, erilaiselle, omanlaiselle - ja (silti) kauniille.
Anne
PS. Lähdeviitteeksi: Satakunnan Kansassa juttu ilmestyi 20.2.2010. Teksti Vesa Vanhalakka, grafiikka Hannu Kyyriäinen.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Posts
No comments:
Post a Comment