Otsikko on yhdenlainen kiteytys viime viikon "Mikä toiminnallinen opinnäytetyö?" -seminaarista. Toki meillä tehdään muunkinlaisia töitä, mutta meidän opinnäytetyön kirjoittamisohjeemme - etenkin jos sitä ankarasti lukee - ei varsinaisesti kannusta "toiminnalliseen" opinnäytetyöhön.
Jossain vaiheessa jopa koko "toiminnallinen"-sana piti kamppailla menettelyohjeeseen. Siellä se nyt on, hiukan nihkeästi, vähän kummallisella rinnastuksella projektityön kyljesssä. Mutta on edes. Toiminnallista opinnäytetyötä - à la Vilkka & co - pidettiin pinnallisena. En ole itse asiaa nähnyt niin. Mielestäni kaikkea vankkaa tekemistä ei tarvitse laittaa (tilastollisen) tiederaportin formuun, vaikka kvantitatiivisen tutkimuksen raportointi onkin perinteisesti kulkenut vakuuttavan leima otsastaan, N:stä riippumatta.
Nyt on muutosta tulossa. Vihdoin. Tekemisen laatu ei tästä kärsi, luultavimmin päin vastoin. Itselleni(kin) asia on tärkeä - lähestytään sellaista kohtaa, johon työssäni suhtaudun intohimoisesti: ohjausta ja sitä upeaa tunnetta, kun ohjattava kasvaa osaamisessaan.
Viime viikon seminaari oli todella hyvä. (Mainittakoon, että olen elämäni aikana ollut myös vähemmän hyvissä - vaikka tässä blogissa keskitynkin näemmä kehumaan. Enkä edes mennyt tilaisuuteen erityisen levollisin mielin tai kauhean suurin odotuksin. Jostain syystä tällä kertaa ajattelin, että keskushallinto saa aivan taatusti ns. sikaa. :)
Meillä oli Minna Söderqvistin mainio esitys
(tässä linkki aiheesta kertovaan artikkeliin) yhdestä mahdollisesta opinnäytetyön mallista - ja keskustelua siitä, että monenlaisia variaatioita voi olla. Yksi perusprobleemihan on se, että jos joku tekee mallin, joku toinen ajattelee, että nyt tuli putki johon kaikkien pitäisi mennä. Toiminnallisesta opinnäytetyöstä ei sellaista - jos nyt yhtään oikein ymmärrän ja jos yhtään saan asiasta olla päättämässä - ole sellaista tulossa.
Meillä oli myös kolmelta toimialalta ohjaajan näkökulma opinnäytetöiden ohjaamiseen. Tilaisuus itse asiassa lähti käyntiin niillä, mutta halusin säästää ne tässä sokeriksi pohjalle. Nautin siitä, että minulla on fiksuja työkavereita. Olen iloinen siitä; nautin osaamisesta ja kiinnostavista näkökulmista. Esitykset olivat konkreettisia ja toivat varmasti lisävalaistusta - tukea, uutta jne. - ohjaajakollegoille. Niissä myös näkyi meidän opiskelijoidemme osaamisen - ja osaamisen kasvun - arvostaminen.
Poimin Jarmo Karisen, Pasi Kumpulaisen ja Henry Merimaan esityksistä joitakin paloja, osin oman tulkintani kautta:
- Kuinka isoja vaikutuksia meidän 2-3 vuotta opiskelleilta opiskelijoiltamme odotetaan?
- Osaamisen kasvu, ammatillisuuden kasvu ja asiantuntijuuden kasvu eivät ole mitään jargonia.
- Jos lähtökohta on tekemään halukas ja intohimoinen, opinnäytetyöstä tulee usein hyvä.
- Opinnäytetöidemme peruspuutteet ovat usein samoja - miten niihin vaikutetaan ohjaamalla?
Samkin henkilökunta voi lukea esitykset intrasta. Yksi sieltä vielä puuttuu, mutta tulossa on.
Yksi työelämän haaste on, miten saataisiin mukaan myös ne, jotka eivät yleensä tule mukaan. Esimerkiksi koulutuksiin ne, jotka eivät ohjaa. Vaikka olisivat virallisesti jonkun opiskelijan opinnäytetyön ohjaajia.
Kuulostiko ruikutukselta? Ei ollut tarkoitus. Ajattelinpa vain ääneen. Tällä kertaa tällä tavoin.
Kuulumisiin,
Anne