Menen huomenna aikuisopiskelijan ohjaukseen liittyvään seminaariin. Itselläni on puheenvuoro SAMKin opetussuunnitelmista.
Mietin taas selkeän viestinnän haasteellisuutta. Miten kirjoittaa selkeää asiatekstiä, joka kiinnostaa (ja tässä tapauksessa myös ohjaa) kohderyhmää? Millainen OPS on tekstiltään ja rakenteeltaan ymmärrettävä ja motivoiva?
Yksi kynnys on ylitetty, kun huomataan oman tekstin, oman alan jargon, (turha) tieteenalaslangi. Toinen kynnys liittyy ehkä kirjoittamisen kulttuuriin. Pitäisikö kaikkien olla "kirjoittajia"? Itseni on ollut pakko miettiä sitä, koska annan palautetta monenlaisista teksteistä, ja tiedän että ei kaikilla ole samanlaista liki-intohimoista suhdetta teksteihin ja viestintään ylipäänsä.
Kuinka paljon hyödynnämme toistemme osaamista? Osaammeko pyytää apuja kolleegoilta - luetuttaa tekstejä? Osaammeko antaa palautetta rakentavasti? Ei taida olla mikään itsestäänselvä juttu, edes - esimerkiksi - opettajakoulutuksen saaneille palautteen annon ammattilaisille. Ei palautteen pyytäminen keskeneräisestä työstä (siis työstä johon vielä voi palautteella vaikuttaa), eikä palautteen anto.
Itse olen välillä liirum-laarum-ummet-ja-lammet-kirjoittaja. Koetan pelkistää. Sain taas virikkeitä Klaus Härön uusimmasta elokuvasta. Postia pappi Jaakobille on melko äärimmilleen pelkistetty tarina. Mutta kokonainen. Taitavaa.
Anne
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Posts
No comments:
Post a Comment