Tässä ja nyt

Tulevaisuus tulee väistämättä. Ja se on erilainen kuin nykyisyys.

Hyvin sanottu. Lauseiden takana on uusi Yhdysvaltain Suomen-suurlähettiläs Bruce Oreck. (Kertoi työ- ja elinkeinoministeriön teollisuusneuvos Antti Joensuu. Toisen käden lähde, en suosittelisi opiskelijoitani käyttämään. Muunnelmien vaara on suuri - tiedättehän leikin nimeltä rikkinäinen puhelin.)

Niin hyvin sanottu kuitenkin, että ammennan edelleen viimeviikkoisesta tekniikan juhlaseminaarista. Kollegan kanssa juuri pidettiin palaveria ennakoinnista. Mihin tulevaisuuteen esimerkiksi opetussuunnitelmissa pitäisi suuntautua?

Ehkä suurin viisaus alun lauseessa on se, että meidän olisi hyvä tarkistaa luutuneita ajattelutapojamme. Voisimme esimerkiksi tehdä enemmän yhteistyötä, jakaa osaamistamme - ja osaamattomuuttamme. Olisi hienoa, että koittaisi se päivä, että tässäkään organisaatiossa kukaan ei näkisi vaivaa sen peittämiseen, että ei osaa jotakin. Senkin energian voisi käyttää uuden asian oppimiseen - vaikka joutuisikin ehkä tinkimään auktoriteetin roolistaan - tai yhteistyöhön sellaisen ihmisen kanssa, joka asian osaa. Kaikkea ei tarvitse hallita. Mieli voi silti olla avoin.

Anne