Hyvää kesää, blogi häipyy

Tiedän, että minulla oli kaksi lukijaa. Toinen jäi eläkkeelle vuoden vaihteessa, joten toista vielä moikkaan ja toivotan hyvää kesää. Kesäpäivän seisaus on hyvä päivä siivota pöytää - ja lopettaa blogi.

Jatkan bloggailua Satakorkean blogissa. Tämä "absoluuttisen sankarin/nollapisteen" juttusarja poistuu SAMKin blogilistasta elokuussa.

Työkaveri tarjoaa läksiäisikseen mansikkaraparperipiirakkaa ja mansikoita. Kesän ensimmäiset mansikat! Mars kahvihuoneeseen.

Hyvää kesää, ihan kaikille!

Anne

Lisää penkkejä

Satakunnan Kansan yleisönosastossa vaadittiin tänään lisää penkkejä Poriin. SAMKin Tiedepuiston kampus hoitaa omaa osuuttaan pian: iloiset penkit päässevät kesälaitumille viimein ensi viikolla. Pieni palkitsemistilaisuuskin järjestetään. Ja mikä parasta, taas voi sekä tehdä töitä että rentoutua penkillä!

Joku oli jo kysynytkin, saako näitä viedä kotiinsa. Heh, ei saa.

Sen sijaan kaikenlaisista penkistä voi edelleen kirjoittaa tai niitä voi kuvata 5.6. mennessä (ks. lisää).

Rentouttavaa viikonvaihdetta!

Anne

Linnut laulamaan, sydämet sykkimään

Sain työkavereilta tällä viikolla pari linkkiä. Pistän hyvän kiertämään ja toivotan niiden sekä SAMKin uusimman julkaisun myötä teille

- rohkeaa unelmointia ja työniloa,
- raikasta, ilahduttavaa kevättä (tämä on niin ihana lista kaikessa karuudessaan - ja mikä äänten, kuhinan ja suhinan määrä sen taakse mahtuukaan)

- hyvää viikonvaihdetta, sadan lämpimän sydämen kera

Anne

Lukuvinkkinä tänään: Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot

Seuraavana kirjakatsauksessani on vuorossa Liisa Keltikangas-Järvinen kirjallaan Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot (2010).

Se on hyvä kirja sosiaalisuuden ja sosiaalisten taitojen eroista. Selkeä, asiallinen ja sopivasti popularisoitua (ymmärrettävää) tiedettä.

Muun muassa nämä, kokonaisuudesta jossain määrin irrallisetkin, asiat puhuttelivat minua nyt:

Ihminen tapaa pitää viisaina - ja älykkäinä ja syvällisesti ajattelevina - sellaisia ihmisiä, jotka esittävät heidän kanssaan yhdenmukaisia näkemyksiä. Tunnistan tämän. Hyvä pitää mielessä.

Herättävä oli myös kohta, jossa Keltikangas-Järvinen totesi asenteen menevän (kehityspsykologisen) tiedon ohi. Se näkyy myös yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Kun jostakin ongelmasta keskustellaan, keskustelusta on aina seurattava toimintaa. Keskustelujen avulla ymmärretään ja jäsennetään asioita. Sitä kautta päästään toimenpiteisiin, joilla ongelma voidaan ratkaista.

- - -

Omaa työyhteisöä ajatellen kiinnostavaa on myös se, että paitsi ns. murrosikä, myös vuodet 20-24 ovat tyypillisesti murrosaikaa. Se on AMK-opiskelijan tyyppi-ikä. He ovat aikuisia, mutta opiskelun lisäksi kehityspsykologisestikin meneillään on paljon asioita. Hyvä sekin oli palauttaa mieleensä.

Hyvää viikonvaihdetta,

Anne

Kirjaston kissa - The Library Cat

Sain työkaverilta lainaan "Kirjaston kissa" -kirjan. Sen on kirjoittanut Vicki Myron (& Brett Witter), ja tarina on tosi. Mikään suuri kaunokirjallinen teos se ei ole, mutta tarina on hyvin lämmin ja sympaattinen. Se on mainio kertomus pienten ja yksinkertaisten asioiden tärkeydestä ja voimasta.

Dewey Readmore Books saapui kirjastoon sattumoisin, sai jäädä sinne ja antoi ihmisille iloa - suurimmalle osalle - ja toi pikkukaupungin kirjastolle melko huikaisevaa suosiota.

Kirjstonhoitaja Myron kertoo paitsi Deweyn ominaislaadusta ja työskentelytavasta (kyllä, se kissa oli duunissa ja nautti siitä!), myös seutukunnastaan ja omasta työstään. Sekä Dewey että hän olivat löytäneet oman paikkansa maailmassa.

"Minulla on taipumus nähdä asiat laajemmissa yhteyksissään, ja aloin käsittää miten suuri vaikutus kirjastolla voi olla yhteisöön, jossa se toimii." (s. 113)

Anne

Vicki Myron & Bret Witter: Kirjastokissa. Suom. Laura Beck. Otava, Helsinki 2008. For more on Dewey Readmore Books, see Spencer Public Library website, or excerpts from the book (text/audio).

"Mitä enemmän jaat, sitä enemmän saat"

"Mitään sosiaalista mediaa ei ole olemassa internetissä. Se mitä tapahtuu, tapahtuu ihmisten välillä", avaa Jari Jaanto, toinen IRC-Gallerian, "virtuaalikartsan", perustajista. Jaanto jaottelee väen katsojiin, aktivoituneisiin osallistujiin ja superkäyttäjiin, jotka levittävät asiaa(si) viraaleissa (virtuaalimainoksissa).

Sosiaalisessa mediassakaan ei vain leijailla pilvissä. Jari Jaannon ohjenuora:

Määritä tavoitteet
- asiasi on tunnettu, eli ns. tunnettuus
- suora myynti
- keskustelu
- viestin läpimeno

Aktivoi
- aktivoi
- osallista
- kohtaa
- luo lisäarvoa

Arvioi
- vertaa keskitasoon (pelkät yhden jutun tiedot eivät kerro mitään, jos ei ole vertailufaktaa)
- vertaa tavoitteisiin

Miten promoat uutta palvelua? Luo sen ympärille yhteisö, joka siitä tykkää, ja käytä sitä itse.

- - -
Tauon jälkeen: Edelleen seminaarissa. Heikki Kaplas puhui sosiaalisesta mediasta esittävän taiteen tukena. Aina kun meidän opiskelijamme esiintyy jossain fiksusti, tunnen ylpeyttä - jonkinlaista yhteisöllistä osallisuutta, ilmeisesti. Osaaja on aina kävelevä käyntikortti ja mainos. Mitä hän muuten tekee, ks. vaikka ustream.tv.

Ja nyt puhuu Iiro Uusitalo, hänkin meiltä. Hirveästi työkaluvinkkejä. Avoimen kehittämistyön kuhinasta voi tietysti hermostua, innostua tai rauhoittua (ks. videopätkä).

Terveiset seminaarista,
Anne

PS. Otsikko on vielä Matti Karilta. Liittyy osaamisen jakamiseen. Ei turha aihe meilläkään. Rautaisen ammattilaisen ei tarvitse pihistellä tietoa?

Keski-ikäiset naiset naamakirjassa

"Sosiaaalisessa mediassa ei ole hyviä tai pahoja piirteitä, mutta sillä on tiettyjä ominaisuuksia, jotka näkyvät hyvässä ja pahassa", sanoo Matti Kari. Paikka: SAMK, Sosiaalinen media innovoinnissa, aika: nyt.

Tällainen piirre on esimerkiksi matala kynnys tehdä kaikenlaista. Tai mediakriittisyys- ja kritiikittömyys: "tunnista trollaus". Medialukutaitoa tarvitsevat sekä diginatiivit että digimaahanmuuttajat.

Kari sanoo, että "pilvipalveluja" tuottavien yritysten tietoturva on paljon parempi ja ketterämmin päivittyvä kuin monen perinteisen yrityksen - että esimerkiksi googleen voi turvallisesti sijoittaa kaikki firman dokumentit. Siellä ne ovat ns. aina saatavilla pysyvät paremmin turvassa kuin vaikka omalla läppärillä, joka voidaan varastaa milloin tahansa. Ja niin edelleen.

Se on totta - tiettyyn rajaan saakka. Ikinä, siis ikinä, ei voi olla varma, millä tavalla jokin palveluntarjoaja tietoja käyttää - eikä vain dokumentteja, vaan sitä mitä netissä, sen palveluissa, kaiken kaikkiaan teet. Tai mitä se laitetaan paljastamaan. Näin sanoo sisäinen sosiologini. Silti montakin palvelua käytän. Siinäpä se onkin, dilemma.

- - -

Sunnuntain Hesarissa, siis ihan siinä paperisessa, oli hyvä kolumni facebookista ja vastaavista - ja yksilöllisyydestä ja pakottomuudesta.

Anne

PS. Suurin osa yhteisöllisen median kasvusta tapahtuu tällä hetkellä keski-ikäisten naisten keskuudessa.