Hyvää kesää, blogi häipyy

Tiedän, että minulla oli kaksi lukijaa. Toinen jäi eläkkeelle vuoden vaihteessa, joten toista vielä moikkaan ja toivotan hyvää kesää. Kesäpäivän seisaus on hyvä päivä siivota pöytää - ja lopettaa blogi.

Jatkan bloggailua Satakorkean blogissa. Tämä "absoluuttisen sankarin/nollapisteen" juttusarja poistuu SAMKin blogilistasta elokuussa.

Työkaveri tarjoaa läksiäisikseen mansikkaraparperipiirakkaa ja mansikoita. Kesän ensimmäiset mansikat! Mars kahvihuoneeseen.

Hyvää kesää, ihan kaikille!

Anne

Lisää penkkejä

Satakunnan Kansan yleisönosastossa vaadittiin tänään lisää penkkejä Poriin. SAMKin Tiedepuiston kampus hoitaa omaa osuuttaan pian: iloiset penkit päässevät kesälaitumille viimein ensi viikolla. Pieni palkitsemistilaisuuskin järjestetään. Ja mikä parasta, taas voi sekä tehdä töitä että rentoutua penkillä!

Joku oli jo kysynytkin, saako näitä viedä kotiinsa. Heh, ei saa.

Sen sijaan kaikenlaisista penkistä voi edelleen kirjoittaa tai niitä voi kuvata 5.6. mennessä (ks. lisää).

Rentouttavaa viikonvaihdetta!

Anne

Linnut laulamaan, sydämet sykkimään

Sain työkavereilta tällä viikolla pari linkkiä. Pistän hyvän kiertämään ja toivotan niiden sekä SAMKin uusimman julkaisun myötä teille

- rohkeaa unelmointia ja työniloa,
- raikasta, ilahduttavaa kevättä (tämä on niin ihana lista kaikessa karuudessaan - ja mikä äänten, kuhinan ja suhinan määrä sen taakse mahtuukaan)

- hyvää viikonvaihdetta, sadan lämpimän sydämen kera

Anne

Lukuvinkkinä tänään: Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot

Seuraavana kirjakatsauksessani on vuorossa Liisa Keltikangas-Järvinen kirjallaan Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot (2010).

Se on hyvä kirja sosiaalisuuden ja sosiaalisten taitojen eroista. Selkeä, asiallinen ja sopivasti popularisoitua (ymmärrettävää) tiedettä.

Muun muassa nämä, kokonaisuudesta jossain määrin irrallisetkin, asiat puhuttelivat minua nyt:

Ihminen tapaa pitää viisaina - ja älykkäinä ja syvällisesti ajattelevina - sellaisia ihmisiä, jotka esittävät heidän kanssaan yhdenmukaisia näkemyksiä. Tunnistan tämän. Hyvä pitää mielessä.

Herättävä oli myös kohta, jossa Keltikangas-Järvinen totesi asenteen menevän (kehityspsykologisen) tiedon ohi. Se näkyy myös yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Kun jostakin ongelmasta keskustellaan, keskustelusta on aina seurattava toimintaa. Keskustelujen avulla ymmärretään ja jäsennetään asioita. Sitä kautta päästään toimenpiteisiin, joilla ongelma voidaan ratkaista.

- - -

Omaa työyhteisöä ajatellen kiinnostavaa on myös se, että paitsi ns. murrosikä, myös vuodet 20-24 ovat tyypillisesti murrosaikaa. Se on AMK-opiskelijan tyyppi-ikä. He ovat aikuisia, mutta opiskelun lisäksi kehityspsykologisestikin meneillään on paljon asioita. Hyvä sekin oli palauttaa mieleensä.

Hyvää viikonvaihdetta,

Anne

Kirjaston kissa - The Library Cat

Sain työkaverilta lainaan "Kirjaston kissa" -kirjan. Sen on kirjoittanut Vicki Myron (& Brett Witter), ja tarina on tosi. Mikään suuri kaunokirjallinen teos se ei ole, mutta tarina on hyvin lämmin ja sympaattinen. Se on mainio kertomus pienten ja yksinkertaisten asioiden tärkeydestä ja voimasta.

Dewey Readmore Books saapui kirjastoon sattumoisin, sai jäädä sinne ja antoi ihmisille iloa - suurimmalle osalle - ja toi pikkukaupungin kirjastolle melko huikaisevaa suosiota.

Kirjstonhoitaja Myron kertoo paitsi Deweyn ominaislaadusta ja työskentelytavasta (kyllä, se kissa oli duunissa ja nautti siitä!), myös seutukunnastaan ja omasta työstään. Sekä Dewey että hän olivat löytäneet oman paikkansa maailmassa.

"Minulla on taipumus nähdä asiat laajemmissa yhteyksissään, ja aloin käsittää miten suuri vaikutus kirjastolla voi olla yhteisöön, jossa se toimii." (s. 113)

Anne

Vicki Myron & Bret Witter: Kirjastokissa. Suom. Laura Beck. Otava, Helsinki 2008. For more on Dewey Readmore Books, see Spencer Public Library website, or excerpts from the book (text/audio).

"Mitä enemmän jaat, sitä enemmän saat"

"Mitään sosiaalista mediaa ei ole olemassa internetissä. Se mitä tapahtuu, tapahtuu ihmisten välillä", avaa Jari Jaanto, toinen IRC-Gallerian, "virtuaalikartsan", perustajista. Jaanto jaottelee väen katsojiin, aktivoituneisiin osallistujiin ja superkäyttäjiin, jotka levittävät asiaa(si) viraaleissa (virtuaalimainoksissa).

Sosiaalisessa mediassakaan ei vain leijailla pilvissä. Jari Jaannon ohjenuora:

Määritä tavoitteet
- asiasi on tunnettu, eli ns. tunnettuus
- suora myynti
- keskustelu
- viestin läpimeno

Aktivoi
- aktivoi
- osallista
- kohtaa
- luo lisäarvoa

Arvioi
- vertaa keskitasoon (pelkät yhden jutun tiedot eivät kerro mitään, jos ei ole vertailufaktaa)
- vertaa tavoitteisiin

Miten promoat uutta palvelua? Luo sen ympärille yhteisö, joka siitä tykkää, ja käytä sitä itse.

- - -
Tauon jälkeen: Edelleen seminaarissa. Heikki Kaplas puhui sosiaalisesta mediasta esittävän taiteen tukena. Aina kun meidän opiskelijamme esiintyy jossain fiksusti, tunnen ylpeyttä - jonkinlaista yhteisöllistä osallisuutta, ilmeisesti. Osaaja on aina kävelevä käyntikortti ja mainos. Mitä hän muuten tekee, ks. vaikka ustream.tv.

Ja nyt puhuu Iiro Uusitalo, hänkin meiltä. Hirveästi työkaluvinkkejä. Avoimen kehittämistyön kuhinasta voi tietysti hermostua, innostua tai rauhoittua (ks. videopätkä).

Terveiset seminaarista,
Anne

PS. Otsikko on vielä Matti Karilta. Liittyy osaamisen jakamiseen. Ei turha aihe meilläkään. Rautaisen ammattilaisen ei tarvitse pihistellä tietoa?

Keski-ikäiset naiset naamakirjassa

"Sosiaaalisessa mediassa ei ole hyviä tai pahoja piirteitä, mutta sillä on tiettyjä ominaisuuksia, jotka näkyvät hyvässä ja pahassa", sanoo Matti Kari. Paikka: SAMK, Sosiaalinen media innovoinnissa, aika: nyt.

Tällainen piirre on esimerkiksi matala kynnys tehdä kaikenlaista. Tai mediakriittisyys- ja kritiikittömyys: "tunnista trollaus". Medialukutaitoa tarvitsevat sekä diginatiivit että digimaahanmuuttajat.

Kari sanoo, että "pilvipalveluja" tuottavien yritysten tietoturva on paljon parempi ja ketterämmin päivittyvä kuin monen perinteisen yrityksen - että esimerkiksi googleen voi turvallisesti sijoittaa kaikki firman dokumentit. Siellä ne ovat ns. aina saatavilla pysyvät paremmin turvassa kuin vaikka omalla läppärillä, joka voidaan varastaa milloin tahansa. Ja niin edelleen.

Se on totta - tiettyyn rajaan saakka. Ikinä, siis ikinä, ei voi olla varma, millä tavalla jokin palveluntarjoaja tietoja käyttää - eikä vain dokumentteja, vaan sitä mitä netissä, sen palveluissa, kaiken kaikkiaan teet. Tai mitä se laitetaan paljastamaan. Näin sanoo sisäinen sosiologini. Silti montakin palvelua käytän. Siinäpä se onkin, dilemma.

- - -

Sunnuntain Hesarissa, siis ihan siinä paperisessa, oli hyvä kolumni facebookista ja vastaavista - ja yksilöllisyydestä ja pakottomuudesta.

Anne

PS. Suurin osa yhteisöllisen median kasvusta tapahtuu tällä hetkellä keski-ikäisten naisten keskuudessa.

Muista Penkki! Don't forget the Bench!

Aurinko paistaa, penkki kutsuu! The sun is shining - soon we are able to enjoy it's warmth when sitting on the bench.

So, don't forget the Bench! competions!

Lisää yhteishyvää - ällös unohda penkkiä ja kisoja!

Tykkää penkistä myös naamakirjassa. Do like the Bench! on Facebook, too.

Anne

Palaveri - välttämätön hyvä

”Palaveri voi olla päivän paras hetki”, väittää Eeva-Leena Vaahtio kirjassaa Pärjää palaverissa!.

Moni pitää palavereja ja kokouksia välttämättömänä pahana, joista lähtiessä voi kepeästi todeta lähtevänsä töihin. Mitä ne palaverit muuta ovat kuin työtekoa? Miten niin? Pitäisikö niissä sitten tehdä jotain toisin?

Pärjää palaverissa! (2008) on ihastuttava kirja: selkeä ja selittelemätön, asiallinen ja humoristinen – ja mahtuu käsilaukkuun tai isoon taskuun.

Vaahtio toteaa, että hyvät palaverit tukevat organisaation toimintaa ja tavoitteita. ”Palaverit ovat monensuuntaista käyttöviestintää.” Toisaalta voidaan kokea palaveriähkyä, mutta myös sitä, että kunnon palavereja on liian harvoin. Ehkä työporukat pitäisikin useammin koota saman pöydän ympärille etsimään yhteisesti ratkaisua ongelmiin.

Vaahtio ohjaa tärkeysjärjestykseen: jos kalenteriisi on tulossa päällekkäisyyksiä, valitse missä olet ja ole läsnä. Aina ei tarvitse olla muiden – sen tilanteen ulkopuolisten – tavoitettavissa.

Palaveriin valmistaudutaan ja siellä käyttäydytään kyseiseen palaveriin sopivalla tavalla. Vaahtio kertoo omat valintansa ja kehottaa lukijaa: ”tee sinä omasi”. Asenne on kannustava. Lopulta kaikkein oppii kamalimmista tilanteista, jolloin kaikki menee pieleen. Silti hyvin menneestä palaverista jää hyvät jäljet, ja siihen Vaahtio antaa vinkkejä. Opettelen noudattamaan ainakin näitä: 1) Älä toistele myöhästelijöille. 2) Aloita sovittuna aikana ja lopeta sovittuna aina – viimeistään. 3) Kuuntele. Muista uuden löytämisen mahdollisuudet myös silloin kun periaatteessa tietäisit asiasta eniten.

Samaa aihepiiriä käsittelee Pekka Pirhosen No agenda club (2009). Taidan vilkaista sitä seuraavaksi.

Anne

Hyvät, pahat ja rumat opinnäytetyöprosessit

Otsikko on SAMKissa Raumalla pidetystä opinnäytetyön ohjauksen iltapäivästä - meneillään tätä kirjoittaessani.

Opinnäytetyö on seikkailu, sanoo Ritva Kangassalo. Haaste on, että kaikki opiskelijat sen oivaltaisivat. Ritvan puheenvuorosta nappasin ohjaajan onnistumisen kokemukset:
- opiskelijan kehittyminen opinnäytetyöprosessin aikana
- työelämästä saatu myönteinen palaute
- opiskelijan innostuneisuus ja sitoutuminen opinnäytetyön tekemiseen
- opiskelijalta saatu palaute ja hänen kokemuksensa oppimisesta
- opinnäytetyön vaikutus opiskelijan työllistymiseen

ja epäonnistumisen kokemukset
- aloitusvaiheen venyminen - aiheen löytämisen ja sitoutumisen ongelmat
- työelämän huono sitoutuminen tilaamaansa opinnäytetyöhön
- pakkopullaksi kokeminen ja "toisella kädellä tekeminen"
- sekoittavat tekijät - erityisesti tilatuissa opinnäytetöissä (opiskelijan hyviäkin syitä, jotka sekoittavat tilaajan aikataulut)
- kahden ohjaajan aikataulujen sovittaminen ja näkemyserot
- prosessin venyminen ja liiallinen kiire loppuvaiheessa
- opinnäytetyöraportin laatu ei vastaa prosessia

Ohjaussuhteesta ja työelämäyhteyksistä voi nauttia. Ohjaus ja sisällöt opettavat myös ohjaajaa.

Kuvataiteen taiteellinen prosessi on omanlaisensa: opinnäytetyön ohjaajat valitaan kolmannen vuoden keväällä, talon ulkopuolelta. Aloitusseminaari on lokakuun lopussa - sen alkuun ohjaavat opettajat (kuvataitelijat) esittelevät itsensä ja työtään. Prosessiin kuuluu henkilökohtaista ohjausta ja kaksi yhteiskritiikkiä. Lopputyönäyttelyn arvioi ulkopuolinen arvioija. Yhteisissä tilaisuuksissa on oltava paikalla. Koulutusohjelmavastaava Matti Velhonoja koordinoi prosesesseja, neuvottelee ohjaajat ja arviojat, suunnittelee näyttelykokonaisuuden ja ripustuksen - ja on siis mukana myös kirjallisen tuotoksen ohjauksessa. Toinen ohjaaja on äivi-Maria Hautala.

Hups vain: julkaisin tekstini nyt - mutta jatketaan.

Haasteita:
- näyttelytilojen löytäminen
- sopivien ohjaajien löytäminen
- kokonaisuuden koordinointi
- prosessin keskeyttäminen (opiskelija ei etene)
- kirjoittamisen motivoiminen
- taiteellisen prosessin ensisijaisuus.

Todella mielenkiintoiset puheenvuorot. Matin puheenvuoron jälkeen spontaani kommentti: "Tää oli tosi mielenkiintoinen, täytyy sanoa."

Kolmantena Niko Kandelin - alunperin tradenomi ja insinööri AMKista. Ja täältähän tulee kolmas tosi mielenkiintoinen juttu.

Opinnäytetyö on ajattelukykyä

- 5 % hyvää aihetta - pelisilmää?
- 25 % tekemistä ja toteutusta - menetelmäosaamista
- 15 % raportointia - perusosaamista, pitäisi olla jo kunnossa
- 20 % lähdetiedon etsimistä ja hyödyntämistä - menetelmäosaamista
- 35 % tulosten hyödyllisyys toimeksiantajalle - pelisilmää, puurtamista, menetelmäosaamista

Niko nosti esille edeltävien opintojen merkityksen. Opinnäytetyössä pitäisi päästä keskittymään siihen prosessiin, eikä enää joutua tahkoamaan esimerkiksi raportoinnin kanssa.

Niin hienoja esityksiä, että nämä koulutukset on saatava selvemmin osaksi tietoista ja suunnitelmallista henkilöstön osaamisen (ja hyvinvoinnin) kehittämistä!

Oikoluku jäi tekemättä, mutta nyt menen ryhmäsessioon,

Anne

Työelämäkin on kuorolaulu

Lehtikatsaukseni sitaatti on tänään HelsinkiMissiolta, toiminnanjohtaja Olli Valtosen tekstistä (Missio 4/2010):

"Elämä on kuorolaulu. Tai orkesteri. Eläköön soolot ja yksittäiset instrumentit, mutta tuhat ja yksi jousta soi komeammin kuin yksi."

Tämä liittyy juuri siihen, mitä tässäkin putiikissa tehdään. Tilaa monelle - ja toisaalta yhteistyötä ja yhteen hiileen puhaltamista.

Anne

Ihan tosissaan, leikkien

Helsingin Sanomien sunnuntainen "Minä rakastan" -juttusarja on suuri suosikkini, ja viime sunnuntain juttu oli yksi riemastuttavimmista. Roman Schatzhan se siinä kirjoitti leikistä.

"Leikkiminen on lähtökohtaisesti avomielistä ja viatonta touhua. Se antaa siivet." Uskon, että voitamme paljon, jos uskallamme kyseenalaistaa ja kokeilla. Leikki työssä tai opinnoissa tarkoittaa esimerkiksi, että voi näyttää keskeneräistä tekelettään tai ideoida ääneen. Ei tarvitse pelätä epäonnistumista ja virheitä - ja hävetä niitä. Kaikki ei aina mene putkeen, tai ainakaan niin kuin ajatellut, ja sekin taitaa kuulua elämään.

Onko leikki sukua riskinotolle? Joskus vain on kokeiltava, miten jokin toimii, varmuutta ei voi olla.

Schatz kirjoitti: leikkivä ihminen saa kiksejä. Minua nauratti.

Anne

Viestintä 10 vuotta - Media and Communication Studies 10 Years

SAMKin viestinnän koulutusohjelman kymmenvuotisjuhlanäyttely avautuu huomenna.

Ten years of media and communication studies at SAMK - the opening of the exhibition will be tomorrow at the Gallery 3h + k in Pori.

See you there?

Anne