- Ette tule oppimaan mitään, koska puhun ihan itsestäänselvyyksiä, asioita jotka ovat tässä näin, lähellä, aloitti Mato Valtonen, joka heitti aamupäivän show’ssaan analyysiä yhteiskunnasta ja elämisen tahdeista ja neuvoi katsomaan kaasupolkimensa painoa.
- Kun mennään liian kovaa, meiltä voi kadota maisema.
Mato pitää stressiä vakavana sairautena ja kertoi jossain vaiheessa teipanneensa näkösälle sanan ”EI”. Kun johonkin pyydettiin, Valtonen luki sen, ja sanoi kysyjälle, että nyt ei käy päänsä. Alkoi tapahtua leppoisasti paljon enemmän. Stressissä ei pysty kokonaisvaltaisiin ratkaisuihin.
Toisenkin vinkin Mato antoi stressistä pois pääsemiseen: Hankkiudu siitä eroon. Silti voi viitsiä enemmän. Miten tehdään niin hyvää, että se viedään käsistä?
Valtosen lista muutosvastaisuuden perussyistä on lyhyt: laiskuus ja epäonnistumisen pelko.
Mato Valtonen sanoo saaneensa aina tehdä töitä porukoissa, joissa on saanut vapaasti esittää ideoita. Huonossakin ideassa on pointtinsa. Kun heität sen pöytään, kaveri voi nähdä sen toisessa valossa, ja siitä se lähtee. Vai onko firmassasi vain joku joka saa ajatella?
Anne
Mato Valtonen puhui tänä aamuna SAMKin täydennyskoulutuskeskuksen Perjantain huipuissa.
2009/11/27
2009/11/24
Opinnäytetyöideoita
Olen SAMKin opinnäytetyön kehittämisiltapäivässä. Täällä on tosi hyvää keskustelua - poimin siitä tähän jotakin.
Iltapäivä rakentuu suurimmaksi osaksi ohjaaja-opiskelija -parin esityksistä. Ensimmäisen esityksen päätyttyä tajusin, että olin merkinnyt ajan kalenteriini väärin ja tullut paikalle ei viisi vaan 35 minuuttia myöhässä ja menettänyt kiinnostavan esimerkin esittelyn.
Ennätin kuitenkin kuulla Anne Vihakaran vielä esittelevän moodlen verkko-ohjaustyökalun, jota hän on ollut kehittämässä omaan ja samalla koko SAMKin käyttöön. (Moodle-pohjaan saa antaa palautetta, sanoo AnneV.)
Annella on pitkä kokemus ohjaamisesta verkossa - taustalla oma kiinnostus ja selvästi kansainväliset koulutusohjelmat, joissa opiskelijat ovat olleet opinnäytetyötä tehdessään ulkomailla. Esitys selvästi herätti ajatuksia ja kirvoitti kiinnostunutta keskustelua.
Anne sanoi selvästi, että ei hyväksy kaikkea. Tutkimussuunnitelman pitää olla selvä ja "kunnollinen" - ja opiskelijalle parasta tietysti olisi, että se olisi tehtynä ennen kuin opinnäytetyössä muuten edetään. Tämä on selvää, mutta omankin kokemukseni mukaan todella haasteellista saada ymmärretyksi.
- - -
Tuula Ruusunen ja Riikka Järvinen kertoivat Riikan opinnäytetyöprosessista. Tuula Ruusunen totesi, että toiminnallisessa opinnäytetyössä kaikkein tärkeintä luultavasti on se, että opiskelija on itse innostunut aiheestaan. Tärkeää on myös, että opiskelija esittää ohjaajalleenkin kysymyksiä.
Yleisö esitti mielestäni erittäin hyviä mutta erittäin vaativia kysymyksiä - vaativia myös jos olisivat vastaväittäjän esittämiä. Oli ilo kuulla Riikan vastaavan asioita miettineesti, reflektoineesti, samoin kuulla ja nähdä Tuulan ja Riikan dialoginen yhteisesiintyminen.
- - -
Eija Moisio kertoi ylempi AMK -opinnäytetyöprosessistaan. Ohjaaja Arja Mäkinen totesi, että usein kehittämismenetelmää ei voida käyttää sellaisenaan, vaan soveltaen. Ansiokkaasti juontajana toiminut Pasi Kumpulainen jatkoi vielä, että aina ei ole tiettyä yksiselitteistä menetelmää, vaan opinnäytetyön menetelmäosuudessa kysymys on enemmänkin prosessin avaamisesta eli kuvaamisesta. (Prosessi tietysti pitäisi aina kuvata, mutta se on yksi raportoinnin haasteellisimmista asioista.)
- - -
Ville Kivin esitteli omaa opinnaytetyötään. Olipa hyvät diat - selkeät, ei liikaa tavaraa yhdessä diassa. Välillä ehkä pitäisi opinnäytetyön (ryhmä)ohjauksessa käyttää sitä oppia, jota opinnäytetyönsä juuri tehnyt on prosessistaan saanut, Villen tapauksessa esimerkiksi tekstin suoltaminen - mind map - jäsentely. Ja myös havainnointi ja aistinvarainen arviointi (niin että se kuvataan) voivat olla menetelmä - se ei ehkä edelleenkään näy kyllin selvästi opinnäytetyön ohjeistamme.
- - -
Läsnä oli SAMKin opettajia eri toimialoilta - ja yksi opettaja myös DIAKista. Tämänkin tyyppistä yhteistyötä meillä voisi olla enemmän.
Ja minä en sittenkään ollut hiljaa, kun innostuin keskustelusta. Nyt muu väki lähti työryhmiin, itse lähden hoitamaan toisia hommia.
Anne
Iltapäivä rakentuu suurimmaksi osaksi ohjaaja-opiskelija -parin esityksistä. Ensimmäisen esityksen päätyttyä tajusin, että olin merkinnyt ajan kalenteriini väärin ja tullut paikalle ei viisi vaan 35 minuuttia myöhässä ja menettänyt kiinnostavan esimerkin esittelyn.
Ennätin kuitenkin kuulla Anne Vihakaran vielä esittelevän moodlen verkko-ohjaustyökalun, jota hän on ollut kehittämässä omaan ja samalla koko SAMKin käyttöön. (Moodle-pohjaan saa antaa palautetta, sanoo AnneV.)
Annella on pitkä kokemus ohjaamisesta verkossa - taustalla oma kiinnostus ja selvästi kansainväliset koulutusohjelmat, joissa opiskelijat ovat olleet opinnäytetyötä tehdessään ulkomailla. Esitys selvästi herätti ajatuksia ja kirvoitti kiinnostunutta keskustelua.
Anne sanoi selvästi, että ei hyväksy kaikkea. Tutkimussuunnitelman pitää olla selvä ja "kunnollinen" - ja opiskelijalle parasta tietysti olisi, että se olisi tehtynä ennen kuin opinnäytetyössä muuten edetään. Tämä on selvää, mutta omankin kokemukseni mukaan todella haasteellista saada ymmärretyksi.
- - -
Tuula Ruusunen ja Riikka Järvinen kertoivat Riikan opinnäytetyöprosessista. Tuula Ruusunen totesi, että toiminnallisessa opinnäytetyössä kaikkein tärkeintä luultavasti on se, että opiskelija on itse innostunut aiheestaan. Tärkeää on myös, että opiskelija esittää ohjaajalleenkin kysymyksiä.
Yleisö esitti mielestäni erittäin hyviä mutta erittäin vaativia kysymyksiä - vaativia myös jos olisivat vastaväittäjän esittämiä. Oli ilo kuulla Riikan vastaavan asioita miettineesti, reflektoineesti, samoin kuulla ja nähdä Tuulan ja Riikan dialoginen yhteisesiintyminen.
- - -
Eija Moisio kertoi ylempi AMK -opinnäytetyöprosessistaan. Ohjaaja Arja Mäkinen totesi, että usein kehittämismenetelmää ei voida käyttää sellaisenaan, vaan soveltaen. Ansiokkaasti juontajana toiminut Pasi Kumpulainen jatkoi vielä, että aina ei ole tiettyä yksiselitteistä menetelmää, vaan opinnäytetyön menetelmäosuudessa kysymys on enemmänkin prosessin avaamisesta eli kuvaamisesta. (Prosessi tietysti pitäisi aina kuvata, mutta se on yksi raportoinnin haasteellisimmista asioista.)
- - -
Ville Kivin esitteli omaa opinnaytetyötään. Olipa hyvät diat - selkeät, ei liikaa tavaraa yhdessä diassa. Välillä ehkä pitäisi opinnäytetyön (ryhmä)ohjauksessa käyttää sitä oppia, jota opinnäytetyönsä juuri tehnyt on prosessistaan saanut, Villen tapauksessa esimerkiksi tekstin suoltaminen - mind map - jäsentely. Ja myös havainnointi ja aistinvarainen arviointi (niin että se kuvataan) voivat olla menetelmä - se ei ehkä edelleenkään näy kyllin selvästi opinnäytetyön ohjeistamme.
- - -
Läsnä oli SAMKin opettajia eri toimialoilta - ja yksi opettaja myös DIAKista. Tämänkin tyyppistä yhteistyötä meillä voisi olla enemmän.
Ja minä en sittenkään ollut hiljaa, kun innostuin keskustelusta. Nyt muu väki lähti työryhmiin, itse lähden hoitamaan toisia hommia.
Anne
Elävää raportointia
Luen mielelläni monenlaisia tekstejä, sekä työssä että vapaalla. Työssäni luen muun muassa julkaisusarjaan tarkoitettujen tekstien käsikirjoituksia - siinä linkki tähän kirjoitukseen.
Tietyntyyppisissä teksteissa pidän kirjoitustavasta, jota kutsun konstailemattomaksi: se on vaikeistakin aiheista puhuessaan suoraa, toteavaa, selkeää - kerralla ymmärrettävää ja muistijälkiä jättävää ja toisaalta sisällöltään niin vahvaa, että siihen voi palata monesti.
Luin juuri kirjan, joka ilahdutti minua
- juuri sillä konstailemattomuudellaan
- yksinkertaisella ja elävällä kielellään
- suhteellisen lyhyillä mutta sisällökkäillä teksteillään
- kauneudellaan (muoto, taitto, kuvat).
Kirja oli projektiraportti. (Siis projektiraportti!) Takakannessa kuvataan raporttia näin: "Tämä raportti on tiivistelmä projektin aikan syntyneistä ajatuksista ja oivalluksista. Se on puheenvuoro - - - ." Tämä osuus soveltuu moneen aiheeseen - siksi jätin lopun avoimeksi.
Anne
PS. Julkaisu: Hannele Törrönen (toim.) 2009. Vaiettu naiseus. Ajatuksia naisen väkivallan tunnustamisesta, nimeämisestä ja hoitamisesta. Raportti 10. Ensi- ja turvakotien liitto ry. Projektissa oli mukana myös Porin ensi- ja turvakotiyhdistys.
Tietyntyyppisissä teksteissa pidän kirjoitustavasta, jota kutsun konstailemattomaksi: se on vaikeistakin aiheista puhuessaan suoraa, toteavaa, selkeää - kerralla ymmärrettävää ja muistijälkiä jättävää ja toisaalta sisällöltään niin vahvaa, että siihen voi palata monesti.
Luin juuri kirjan, joka ilahdutti minua
- juuri sillä konstailemattomuudellaan
- yksinkertaisella ja elävällä kielellään
- suhteellisen lyhyillä mutta sisällökkäillä teksteillään
- kauneudellaan (muoto, taitto, kuvat).
Kirja oli projektiraportti. (Siis projektiraportti!) Takakannessa kuvataan raporttia näin: "Tämä raportti on tiivistelmä projektin aikan syntyneistä ajatuksista ja oivalluksista. Se on puheenvuoro - - - ." Tämä osuus soveltuu moneen aiheeseen - siksi jätin lopun avoimeksi.
Anne
PS. Julkaisu: Hannele Törrönen (toim.) 2009. Vaiettu naiseus. Ajatuksia naisen väkivallan tunnustamisesta, nimeämisestä ja hoitamisesta. Raportti 10. Ensi- ja turvakotien liitto ry. Projektissa oli mukana myös Porin ensi- ja turvakotiyhdistys.
2009/11/23
Tämän aamun silmäniloja
Minua ilahduttavat yksinkertaiset perusasiat. Tänäkin aamuna se, että näin opiskelijoita opiskelemassa kahvilassa (kiinnostuneina) ja asioimassa kirjastossa (hymyillen).
Anne
PS. Lisäksi minua ilahduttaa se, että ihmiset vievät kuppinsa keräilyyn eivätkä jätä niitä pöydille seuraavien asiakkaiden riesaksi. Ehdotin joskus, että medianomiopiskelijat suunnittelisivat pienenä harjoitustyönä ravintolan "vie kuppisi" -lappusten tilalle omat, huomiota herättävämmät, hauskemmat, puhuttelevammat, kauniimmat, rajummat, pöllömmät, mitä vain... Vielä ei idea näytä saaneen tulta.
I'm delighted of simple basic things as this morning seeing students working in the cafe and in the library - in a manner which told me that they were interested in what they were doing.
Anne
PS. Lisäksi minua ilahduttaa se, että ihmiset vievät kuppinsa keräilyyn eivätkä jätä niitä pöydille seuraavien asiakkaiden riesaksi. Ehdotin joskus, että medianomiopiskelijat suunnittelisivat pienenä harjoitustyönä ravintolan "vie kuppisi" -lappusten tilalle omat, huomiota herättävämmät, hauskemmat, puhuttelevammat, kauniimmat, rajummat, pöllömmät, mitä vain... Vielä ei idea näytä saaneen tulta.
I'm delighted of simple basic things as this morning seeing students working in the cafe and in the library - in a manner which told me that they were interested in what they were doing.
2009/11/19
Hyvää keskustelua, monenlaisia näkökulmia
Yksi opintopiste on keskimäärin noin 27 tuntia opiskelijan työtä. Siitä käytännön mitoitustyö vasta alkaa: Miten opettajat varaavat aikaa opiskelijan työlle? Kuinka paljon aikaa tarvitaan eri tyyppisiin tehtäviin, jotta syntyy osaamista?
Eilen pidetyssä Opintojen mitoitus -työpajassa ruodittiin tekeillä olevaa mitoitussuositusta. Lähtökohta oli, että suositus on neuvoa antava, mutta siitä pitäisi kuitenkin saada opettajan työtä mahdollisimman hyvin tukeva.
Tunnelma oli myönteinen: puhuttiin niinkin, että suositus tai ohje ei voi olla täydellinen, vaan riittää, että on jokin suuntaa antava suositus, jotta omat ajatukset saavat mittakaavaa ja mitoitusperusteet ovat opettajilla samat. Tärkeintä on ehkä se, että mitoitusta ylipäänsä vakavasti ajatellaan - ja sitä kautta pyritään hyviin ratkaisuihin.
Meitä ei ollut iso porukka, mutta minua ilahdutti keskustelun vilkkaus ja monenlaiset näköalat - ja se, että mukana oli uutta väkeä. Aina mukava nähdä muitakin kuin perusaktiivit. (Älkää lukeko tätä niin, etten halua nähdä perusaktiiveja, kyllä haluan, mutta hienoa, että "piiri" laajenee.)
Siltä varalta, että se ei näkynyt jo eilen naamastani: kiitos läsnä olleille - ja myös ennakkoon kommentoineille. Arvostan panostanne.
Anne
Eilen pidetyssä Opintojen mitoitus -työpajassa ruodittiin tekeillä olevaa mitoitussuositusta. Lähtökohta oli, että suositus on neuvoa antava, mutta siitä pitäisi kuitenkin saada opettajan työtä mahdollisimman hyvin tukeva.
Tunnelma oli myönteinen: puhuttiin niinkin, että suositus tai ohje ei voi olla täydellinen, vaan riittää, että on jokin suuntaa antava suositus, jotta omat ajatukset saavat mittakaavaa ja mitoitusperusteet ovat opettajilla samat. Tärkeintä on ehkä se, että mitoitusta ylipäänsä vakavasti ajatellaan - ja sitä kautta pyritään hyviin ratkaisuihin.
Meitä ei ollut iso porukka, mutta minua ilahdutti keskustelun vilkkaus ja monenlaiset näköalat - ja se, että mukana oli uutta väkeä. Aina mukava nähdä muitakin kuin perusaktiivit. (Älkää lukeko tätä niin, etten halua nähdä perusaktiiveja, kyllä haluan, mutta hienoa, että "piiri" laajenee.)
Siltä varalta, että se ei näkynyt jo eilen naamastani: kiitos läsnä olleille - ja myös ennakkoon kommentoineille. Arvostan panostanne.
Anne
2009/11/16
Parantaa voi, mutta on tää silti hieno
Helsingin Sanomien vastaavalle päätoimittajalle Janne Virkkuselle annettiin mahdollisuus antaa julkisesti palautetta lehdelleen (HS 15.11.2009, C1). Hän toivoo, että lehdessä olisi näkemystä siitä, mikä on oikeasti tärkeää - eikä toisaalta innostu kaikkien asioiden kärkkäästä kommentoinnista.
"Mutta ainahan kaiken voi tehdä paremmin: en esimerkiksi siedä huolimatonta taustoitusta ja kehnoja otsikoita, mutta tämä ei tarkoita sitä, ettenkö olisi tavattoman ylpeä tästä lehdestä."
Tämän sitaatin tapaan minä ajattelen SAMKista.
Anne
"Mutta ainahan kaiken voi tehdä paremmin: en esimerkiksi siedä huolimatonta taustoitusta ja kehnoja otsikoita, mutta tämä ei tarkoita sitä, ettenkö olisi tavattoman ylpeä tästä lehdestä."
Tämän sitaatin tapaan minä ajattelen SAMKista.
Anne
2009/11/13
Opinnäytetyön kehittämisiltapäivä 24.11.
Opinnäytetyö tunnetusti on lempiaiheitani. Muinaisen mainoksen mukaisesti: "Oikiat asiat pysyy ja paranoo."
Tulkaa kehittämään opinnäytetöitä - kuulemaan ja jakamaan ideoita 24.11. SAMKin opparipäivään. Katso ohjelma täältä:
http://www.samk.fi/oppari@samk
Hyvää viikonvaihdetta!
Anne
Tulkaa kehittämään opinnäytetöitä - kuulemaan ja jakamaan ideoita 24.11. SAMKin opparipäivään. Katso ohjelma täältä:
http://www.samk.fi/oppari@samk
Hyvää viikonvaihdetta!
Anne
2009/11/12
Tässä ja nyt
Tulevaisuus tulee väistämättä. Ja se on erilainen kuin nykyisyys.
Hyvin sanottu. Lauseiden takana on uusi Yhdysvaltain Suomen-suurlähettiläs Bruce Oreck. (Kertoi työ- ja elinkeinoministeriön teollisuusneuvos Antti Joensuu. Toisen käden lähde, en suosittelisi opiskelijoitani käyttämään. Muunnelmien vaara on suuri - tiedättehän leikin nimeltä rikkinäinen puhelin.)
Niin hyvin sanottu kuitenkin, että ammennan edelleen viimeviikkoisesta tekniikan juhlaseminaarista. Kollegan kanssa juuri pidettiin palaveria ennakoinnista. Mihin tulevaisuuteen esimerkiksi opetussuunnitelmissa pitäisi suuntautua?
Ehkä suurin viisaus alun lauseessa on se, että meidän olisi hyvä tarkistaa luutuneita ajattelutapojamme. Voisimme esimerkiksi tehdä enemmän yhteistyötä, jakaa osaamistamme - ja osaamattomuuttamme. Olisi hienoa, että koittaisi se päivä, että tässäkään organisaatiossa kukaan ei näkisi vaivaa sen peittämiseen, että ei osaa jotakin. Senkin energian voisi käyttää uuden asian oppimiseen - vaikka joutuisikin ehkä tinkimään auktoriteetin roolistaan - tai yhteistyöhön sellaisen ihmisen kanssa, joka asian osaa. Kaikkea ei tarvitse hallita. Mieli voi silti olla avoin.
Anne
Hyvin sanottu. Lauseiden takana on uusi Yhdysvaltain Suomen-suurlähettiläs Bruce Oreck. (Kertoi työ- ja elinkeinoministeriön teollisuusneuvos Antti Joensuu. Toisen käden lähde, en suosittelisi opiskelijoitani käyttämään. Muunnelmien vaara on suuri - tiedättehän leikin nimeltä rikkinäinen puhelin.)
Niin hyvin sanottu kuitenkin, että ammennan edelleen viimeviikkoisesta tekniikan juhlaseminaarista. Kollegan kanssa juuri pidettiin palaveria ennakoinnista. Mihin tulevaisuuteen esimerkiksi opetussuunnitelmissa pitäisi suuntautua?
Ehkä suurin viisaus alun lauseessa on se, että meidän olisi hyvä tarkistaa luutuneita ajattelutapojamme. Voisimme esimerkiksi tehdä enemmän yhteistyötä, jakaa osaamistamme - ja osaamattomuuttamme. Olisi hienoa, että koittaisi se päivä, että tässäkään organisaatiossa kukaan ei näkisi vaivaa sen peittämiseen, että ei osaa jotakin. Senkin energian voisi käyttää uuden asian oppimiseen - vaikka joutuisikin ehkä tinkimään auktoriteetin roolistaan - tai yhteistyöhön sellaisen ihmisen kanssa, joka asian osaa. Kaikkea ei tarvitse hallita. Mieli voi silti olla avoin.
Anne
2009/11/06
AMKissa osataan
- Tuntuu, että ammattikorkeakoulujen osaamista ei ole kansallisella tasolla tunnistettu eikä alueellisella tasollakaan osattu hyödyntää, arvioi opetusministeri Henna Virkkunen puhuessaan Teknillisen koulutuksen 110-vuotisjuhlaseminaarissa SAMKissa viime tiistaina.
Kokemukseni mukaan näin on. Haastetta meillä on itsellämme siinä, että osaamme omasta osaamisestamme kertoa muille ymmärrettävästi ja kiinnostavasti - katsoa asioita muustakin kuin omasta näkökulmastamme. Toinen haaste on siinä, että osaisimme hyödyntää osaamista myös oman organisaatiomme sisällä.
Satakunnan Kansassa oli seminaarista 4.11. oikein hyvä perusuutisjuttu, asiat kohdallaan. Etusivulle oli sitten laadittu erisävyinen otsikko "Amk-tutkinnot muuttuvat aidoiksi korkeakoulututkinnoiksi". Kysymys oli oikeastaan siitä, että amk-tutkintojen asema suomalaisessa korkeakoulutuksen tutkintorakenteessa selvästi vahvistettiin.
Anne
Kokemukseni mukaan näin on. Haastetta meillä on itsellämme siinä, että osaamme omasta osaamisestamme kertoa muille ymmärrettävästi ja kiinnostavasti - katsoa asioita muustakin kuin omasta näkökulmastamme. Toinen haaste on siinä, että osaisimme hyödyntää osaamista myös oman organisaatiomme sisällä.
Satakunnan Kansassa oli seminaarista 4.11. oikein hyvä perusuutisjuttu, asiat kohdallaan. Etusivulle oli sitten laadittu erisävyinen otsikko "Amk-tutkinnot muuttuvat aidoiksi korkeakoulututkinnoiksi". Kysymys oli oikeastaan siitä, että amk-tutkintojen asema suomalaisessa korkeakoulutuksen tutkintorakenteessa selvästi vahvistettiin.
Anne
Subscribe to:
Posts (Atom)
Posts
