Yhdessä me töitä teemme

Istuin tänään koulutustoimikunnan nelituntisen kokouksen jälkeen työperäisessä rentoutustuokiossa Tekatria-nimisessä ruokalassamme, joka toimitti kahvilan virkaa vannoutuneelle "kahvilatyöntekijälle". Luin julkaisukäsikirjoitusta ja samalla havainnoin ympäristöä.

Jo kokouksessa poksui päähän uusia blogiteksti-ideoita puhumattakaan niistä tekstiluonnoksista, joita on blogihiljaisuuden aikana kertynyt. Silti nyt, ensimmäiseksi, pari tunnelmaa kahvilasta.

Pari miestä, työtovereitani, istui läheisessä pöydässä. He olivat selvästi tutustuneet aiemmin päivällä olleessa tilaisuudessa (ns. valistunut arvaukseni) ja jatkoivat myöhäisen lounaan äärellä tutustumista toisiinsa, työnkuviinsa ja SAMKin eri kampuksiin. Kuulosti hyvältä - kasvokkain-tapaamiset tuovat aina jotakin uutta, ainakin kun ne sellaisina ottaa.

Vielä tuli pari muuta miestä hakemaan kahvia. Totesivat ruokalan naisille, että edessä on koko opintojen pahin tentti - ja jos hyvin menee, niin viimeinen. No, se sattui näillä insinööriopiskelijoilla olemaan ruotsi, mutta jutun juju oli minulle se, että tämmöistä sen olla pitää. Hyvät pienetkin juttuhetket virkistävät.

Yhdessä me täällä töitä teemme.

Anne