En ole koskaan ymmärtänyt enkä uskonut sitä, että abien suorasta siirtymisestä seuraavalle opintouralle seuraisi väistämättä kansantaloudellista autuutta. Yksilön autuudesta puhumattakaan. Pikemminkin nuoria ihmisiä pitäisi rohkaista oman näköisiinsä valintoihin ja ajattelemaan rauhassa, siis ilman paniikkia ja syyllistämistä. Väitän, että sillä vältettäisiin usein väärät valinnat – ja jatkossa monien opintojen hidastuminen tai keskeytyminen ja jopa työssä viihtymättömyyttä.
Tottakai osa abeista on valmiita jatkamaan korkeakoulussa heti. Osalle on takuuvarmasti paljon parempi miettiä rauhassa mitä opiskella – ja huomata että todella haluaa opiskella – ja tehdä sillä välin jotain muuta.
Heti opintoihin, ettet veltostu ja jätä kokonaan opiskelematta oli peruskuvio jo parikymmentä vuotta sitten. En uskonut sitä. Mutta olin silti kiltti tyttö.
Anne
Hurry up to apply for studies… The Finnish Government is worried about the high school graduates who do not continue their studies in the HE straight away. This is not a new worry. I have never understood or believed it. In a way yes, of course, I can see what is behind it. Nevertheless, I think that young people should be encouraged to their own decisions and to consider various possibilities without any panic of dropping out. I am quite sure that this way many wrong choices, delays and drop-outs in studies would be avoided. And that would have positive effect on national economy, too. It is so hard to see the long-term gains if you have the tendency to look for short term solutions.
2009/02/20
Ideoita riittää
mutta kuinka kerätä ne talteen, kysytään Circlessä, erään tietotekniikkayrityksen asiakaslehdessä 1/2009. Jutun idea on kiinnostava. Ei uusi, mutta kiinnostava.
"Tulevaisuuden keksiminen ei ole helppoa - eikä ainakaan silloin, jos ideoita ei kerätä järjestelmällisesti talteen."
Pelkkä tuttu ja turvallinen ei tuo kasvua (tai edes ylläpidä nykyistä tasoa, mistä nyt ikinä onkaan kyse), vaan asioita on uskallettava katsoa myös uusin silmin. "Innovaation" ei tarvitse olla uutta, suurta ja ihmeellistä, vaan se useinkin on pieniä oivalluksia ja olemassa olevien palasten yhdistelemistä uudella tavalla.
Jutussa haastateltu johtaja pitää tärkeänä sitä, että kaikki osallistuvat ideointiin ja ideoiden jalostamiseen. Asiakkaiden tarpeet ja hyvät ideat eivät välttämättä ole jonkin tietyn piirin - vaikkapa "tuotekehitysosaston" - hallussa.
Jutussa todetaan, että ideoiden määrä harvoin on ongelma. Useammin haastetta riittää siinä, että ne kerätään talteen - ja niitä käytetään. Mainittu johtaja toteaa: "Jokainen yritys on jo maksanut henkilöstönsä ideoista. Miksi jättää ne käyttämättä?"
Jutussa mainostetaan näpsäkkää työkalua, mutta todetaan silti, että mikään ohjelmisto ei yksin ratkaise mitään. Olennaista on se, millaisen kulttuurin yritys muodostaa ideoinnin tueksi.
Juttua lukiessani juohduin ajattelemaan opetussuunnitelmaprosessiamme, taas. Aiheesta on juuri käyty keskustelua. Mitään uutta tietoteknista ohjelmistoa en kaipaa, enkä myöskään systematiikkaa systematiikan vuoksi. Mutta kiinnostavaa on, oivallammeko hyvät ideat? Joskus ne lähtevät kasvamaan aivan sattumoisin heitetystä puolihuolimattomasta sivulauseesta, johon joku tarttuu.
Anne
This time the blog is about generating ideas and collecting them for use. Who is it who gets the ideas in the organization? Does the organization culture support "brainstorming"? I am thinking of our curricula development - and, well, many other issues, too.
"Tulevaisuuden keksiminen ei ole helppoa - eikä ainakaan silloin, jos ideoita ei kerätä järjestelmällisesti talteen."
Pelkkä tuttu ja turvallinen ei tuo kasvua (tai edes ylläpidä nykyistä tasoa, mistä nyt ikinä onkaan kyse), vaan asioita on uskallettava katsoa myös uusin silmin. "Innovaation" ei tarvitse olla uutta, suurta ja ihmeellistä, vaan se useinkin on pieniä oivalluksia ja olemassa olevien palasten yhdistelemistä uudella tavalla.
Jutussa haastateltu johtaja pitää tärkeänä sitä, että kaikki osallistuvat ideointiin ja ideoiden jalostamiseen. Asiakkaiden tarpeet ja hyvät ideat eivät välttämättä ole jonkin tietyn piirin - vaikkapa "tuotekehitysosaston" - hallussa.
Jutussa todetaan, että ideoiden määrä harvoin on ongelma. Useammin haastetta riittää siinä, että ne kerätään talteen - ja niitä käytetään. Mainittu johtaja toteaa: "Jokainen yritys on jo maksanut henkilöstönsä ideoista. Miksi jättää ne käyttämättä?"
Jutussa mainostetaan näpsäkkää työkalua, mutta todetaan silti, että mikään ohjelmisto ei yksin ratkaise mitään. Olennaista on se, millaisen kulttuurin yritys muodostaa ideoinnin tueksi.
Juttua lukiessani juohduin ajattelemaan opetussuunnitelmaprosessiamme, taas. Aiheesta on juuri käyty keskustelua. Mitään uutta tietoteknista ohjelmistoa en kaipaa, enkä myöskään systematiikkaa systematiikan vuoksi. Mutta kiinnostavaa on, oivallammeko hyvät ideat? Joskus ne lähtevät kasvamaan aivan sattumoisin heitetystä puolihuolimattomasta sivulauseesta, johon joku tarttuu.
Anne
This time the blog is about generating ideas and collecting them for use. Who is it who gets the ideas in the organization? Does the organization culture support "brainstorming"? I am thinking of our curricula development - and, well, many other issues, too.
2009/02/19
Editointi ja OPS, sovellettua luentaa
Olen saanut tehtäväkseni - pienen porukan kanssa - parantaa opetussuunnitelmaprosessin toimivuutta. Auditoinnissa on kiinnitetty huomiota paitsi eri vaiheiden dokumentoitiin myös tiedotukseen ja OPSien kieleen.
Ihan tästä riippumatta luin hyvän kirjan (Töyry, Räty & Kuisma: Editointi aikakauslehdessä. 2008.). Se kuitenkin sopisi hyvin kuvaamaan myös toimivaa opetussuunnitelmaprosessia tai sen ohjausta. Muutettavat muuttaen.
Eli, mutatis mutandis, editoija = SAMKin opetussuunnitelmaprosessista vastaava (+ koulutustoimikunta), toimittaja= koulutusohjelmavastaava, juttu=OPS jne.
Perustana on lehtikonsepti (opetussuunnitelman tarkoitus ja rakenne). Toimiva editointi ei ole pelkästään loppuvaiheen pilkun viilausta ja muuta oikolukua, vaan sitä, että ensin suunnitellaan yhdessä, välillä matkaa editoijaa ohjaa juttua ja lopuksi tulee viimeistelevä editointi, kielen sujuvuuden hienosäätö.
Itse näen editoijan, siis myös opetussuunnitelmaprosessista vastaavan, roolin parhaimmillaan - ainakin osittain - sparraajana. Sen lisäksi hänen tietysti pitäisi antaa selvät ohjeet heti alkajaisiksi.
Kun editoija toivoo toimittajalta juttusuunnitelmaa tai muutoksia juttuun, toimittaja voi kokea, että hänen ammattitaitoonsa ei luoteta. Mutta: "editoijan korostunut läsnäolo työprosessissa ei ole ristiriidassa toimittajan itsenäisen työpanoksen kanssa - editoinnilla ei siis ole tarkoitus kadottaa kirjoittajan, valokuvaajan tai lehden ääntä, vaan päinvastoin vahvistaa sitä ja luoda paremmat edellytykset yhteisten tavoitteiden toteutumiselle."
Palautteen antoon kuuluu se, että editoija
- vertaa juttua konseptin, juttutyypin ja kerronnan osalta sille asetettuihin tavoitteisiin
- suunittelee ja kehittää palautteen keinoja ja välineitä
- kehittää työprosessin sujuvuutta
- huolehtii oman osaamisensa kehittämisestä.
Huomionarvoista on että jälkipalautteen antaminen on vaikeaa, jos tavoitteet ovat olleet epäselviä. "Kun tavoitteet puuttuvat tai ovat epämääräisiä, palaute muuttuu jutun päämääriä luotaavaksi keskusteluksi, jota käydään liian myöhään.
Palautekäytäntöjen onnistuminen liittyy --- työtapaan. Palautteen antaminen ja vastaanottaminen --- työpanoksesta on vaikeaa, jos töitä pidetään taideteoksen kaltaisina luomuksia, joihin muilla ei ole oikeutta puuttua. Suunnitteleva ja editoiva työtapa antaa palautteelle paremmat olosuhteet. Kun editointi on läpäissyt koko työprosessin, jälkipalautteen antaminen ja vastaanottaminen on helppoa. Suurin osa juttuun liittyvästä keskustelusta on käyty jo aiemmin työn eri vaiheiden aikana.”
"Työprosessien --- muuttaminen on aina oma projektinsa. --- Jos toimitus ei sisältöä kehittäessään kehitä myös työtapojaan, suuret muutokset harvoin onnistuvat. Lehtiuudistukset kompastuvat usein juuri työprosessin merkityksen unohtamiseen: uutta yritetään tehdä vanhoin keinoin ja vanhalla osaamisella."
Mitä tämä voisi tarkoittaa SAMKin OPS-prosessia ajatellen?
Anne
In this text I compare a cooperative magizine editing process to the curriculum development and writing process. In a nutshell: it is not about uniforming the professional fields and the writers' voices but - actually - sparring and giving them more strength. Moreover, I'm asking how we could improve our curriculum development process.
Ihan tästä riippumatta luin hyvän kirjan (Töyry, Räty & Kuisma: Editointi aikakauslehdessä. 2008.). Se kuitenkin sopisi hyvin kuvaamaan myös toimivaa opetussuunnitelmaprosessia tai sen ohjausta. Muutettavat muuttaen.
Eli, mutatis mutandis, editoija = SAMKin opetussuunnitelmaprosessista vastaava (+ koulutustoimikunta), toimittaja= koulutusohjelmavastaava, juttu=OPS jne.
Perustana on lehtikonsepti (opetussuunnitelman tarkoitus ja rakenne). Toimiva editointi ei ole pelkästään loppuvaiheen pilkun viilausta ja muuta oikolukua, vaan sitä, että ensin suunnitellaan yhdessä, välillä matkaa editoijaa ohjaa juttua ja lopuksi tulee viimeistelevä editointi, kielen sujuvuuden hienosäätö.
Itse näen editoijan, siis myös opetussuunnitelmaprosessista vastaavan, roolin parhaimmillaan - ainakin osittain - sparraajana. Sen lisäksi hänen tietysti pitäisi antaa selvät ohjeet heti alkajaisiksi.
Kun editoija toivoo toimittajalta juttusuunnitelmaa tai muutoksia juttuun, toimittaja voi kokea, että hänen ammattitaitoonsa ei luoteta. Mutta: "editoijan korostunut läsnäolo työprosessissa ei ole ristiriidassa toimittajan itsenäisen työpanoksen kanssa - editoinnilla ei siis ole tarkoitus kadottaa kirjoittajan, valokuvaajan tai lehden ääntä, vaan päinvastoin vahvistaa sitä ja luoda paremmat edellytykset yhteisten tavoitteiden toteutumiselle."
Palautteen antoon kuuluu se, että editoija
- vertaa juttua konseptin, juttutyypin ja kerronnan osalta sille asetettuihin tavoitteisiin
- suunittelee ja kehittää palautteen keinoja ja välineitä
- kehittää työprosessin sujuvuutta
- huolehtii oman osaamisensa kehittämisestä.
Huomionarvoista on että jälkipalautteen antaminen on vaikeaa, jos tavoitteet ovat olleet epäselviä. "Kun tavoitteet puuttuvat tai ovat epämääräisiä, palaute muuttuu jutun päämääriä luotaavaksi keskusteluksi, jota käydään liian myöhään.
Palautekäytäntöjen onnistuminen liittyy --- työtapaan. Palautteen antaminen ja vastaanottaminen --- työpanoksesta on vaikeaa, jos töitä pidetään taideteoksen kaltaisina luomuksia, joihin muilla ei ole oikeutta puuttua. Suunnitteleva ja editoiva työtapa antaa palautteelle paremmat olosuhteet. Kun editointi on läpäissyt koko työprosessin, jälkipalautteen antaminen ja vastaanottaminen on helppoa. Suurin osa juttuun liittyvästä keskustelusta on käyty jo aiemmin työn eri vaiheiden aikana.”
"Työprosessien --- muuttaminen on aina oma projektinsa. --- Jos toimitus ei sisältöä kehittäessään kehitä myös työtapojaan, suuret muutokset harvoin onnistuvat. Lehtiuudistukset kompastuvat usein juuri työprosessin merkityksen unohtamiseen: uutta yritetään tehdä vanhoin keinoin ja vanhalla osaamisella."
Mitä tämä voisi tarkoittaa SAMKin OPS-prosessia ajatellen?
Anne
In this text I compare a cooperative magizine editing process to the curriculum development and writing process. In a nutshell: it is not about uniforming the professional fields and the writers' voices but - actually - sparring and giving them more strength. Moreover, I'm asking how we could improve our curriculum development process.
2009/02/13
To apply or not to apply
"Learning by doing with cases requires self-discipline, time, planning skills and hard work. - - - On the other hand, it gives students an opportunity to direct their own learning. The students are activated through an interactive problem-solving process. - - - The teachers’ role changes to being more a learning coach and learning outcome evaluator."
This is a citation from one of our curricula. I'm really happy about the emphasis being clearly on the students' learning - and not on the teaching as such. Now, having learned something about my own learning, I know that this is the way I would like to learn. And this is the way I would like to teach as well.
Anne
2009/02/12
Massaräätälöityä ohjausta
Istun kohta seminaarissa. Istuin eilenkin. Aiheena aikuisopiskelijoiden oppimisen ja opintojen ohjaus. Eilisestä päällimmäisenä jäi mieleen diakilaisten ohjaussuunnitelma - kuvaus ohjauksen kokonaisuudesta. Tässä pääasiat lyhyesti:
Ohjaussuunnitelmassa kerrotaan - ja käydään läpi
1) tavoitteet (opiskelija oppii uutta, valmistuu tavoiteajassa, saa tukea urakehitykseensä ja työllistyy opintojen jälkeen; tämä sisältää henkilökohtaisen opintosuunnitelman eli HOPSin teon aikaisemmin hankitun osaamisen tunnustamisineen)
2) prosessi (ohjaus ja tuki opintojen eri vaiheissa)
3) resurssit ja menetelmät (henkilöstö, intra, verkko-ohjaus, erityistuki yms.)
4) miten työelämä kytkeytyy koulutukseen (harjoittelussa, tehtävissä, opinnäytetöissä)
Ohjaussuunnitelmaan liittyy myös laadunarviointi (korkeakoulun näkökulma): mitä ohjauksella on saavutettu "kriittisten mittareiden" mukaan?
Diakissa ohjaussuunnitelma toimii runkona ja aikatauluna konkreettiselle toteutukselle. Eilen puhuneet opettajat kuvasivat sitä myös toimintaan velvoittavaksi ja resursointiin vaikuttavaksi asiakirjaksi.
Itse pidin selkeydestä - ja etenkin aikataulutietoisuudesta. Vaikka kaikki ei olisi opiskelijalla selvillä ensimmäisenä opiskelupäivänä, hän tietää millaista ohjausta saa ja millaisella aikataululla. Diakissa henkilökohtaiset ohjauskeskustelut käydään kolmen kuukauden sisällä opintojen aloittamisesta.
Nyt nokka kohti seminaaria.
Anne
I'm in a seminar on adult education, on guiding adult students. To me it seems important that the student knows already in the beginning of studies what kind of guiding, councelling etc. s/he gets - and in which phases of the process. (Actually, already the applicants should know the main frames.)
Ohjaussuunnitelmassa kerrotaan - ja käydään läpi
1) tavoitteet (opiskelija oppii uutta, valmistuu tavoiteajassa, saa tukea urakehitykseensä ja työllistyy opintojen jälkeen; tämä sisältää henkilökohtaisen opintosuunnitelman eli HOPSin teon aikaisemmin hankitun osaamisen tunnustamisineen)
2) prosessi (ohjaus ja tuki opintojen eri vaiheissa)
3) resurssit ja menetelmät (henkilöstö, intra, verkko-ohjaus, erityistuki yms.)
4) miten työelämä kytkeytyy koulutukseen (harjoittelussa, tehtävissä, opinnäytetöissä)
Ohjaussuunnitelmaan liittyy myös laadunarviointi (korkeakoulun näkökulma): mitä ohjauksella on saavutettu "kriittisten mittareiden" mukaan?
Diakissa ohjaussuunnitelma toimii runkona ja aikatauluna konkreettiselle toteutukselle. Eilen puhuneet opettajat kuvasivat sitä myös toimintaan velvoittavaksi ja resursointiin vaikuttavaksi asiakirjaksi.
Itse pidin selkeydestä - ja etenkin aikataulutietoisuudesta. Vaikka kaikki ei olisi opiskelijalla selvillä ensimmäisenä opiskelupäivänä, hän tietää millaista ohjausta saa ja millaisella aikataululla. Diakissa henkilökohtaiset ohjauskeskustelut käydään kolmen kuukauden sisällä opintojen aloittamisesta.
Nyt nokka kohti seminaaria.
Anne
I'm in a seminar on adult education, on guiding adult students. To me it seems important that the student knows already in the beginning of studies what kind of guiding, councelling etc. s/he gets - and in which phases of the process. (Actually, already the applicants should know the main frames.)
2009/02/11
The Ultimate Curriculum Survival Kit for European Higher Education (in Finnish)
Innostuin katsomaan vähän tarkemmin, mitä hakukone pyörittää nimelläni - omia tai kaiman tekemisiä. Löytyi yllätyksiäkin.
Onhan tässä tosiaan opetussuunnitelmia tehty tai ainakin jossain määrin niiden tekemistä ohjattu. Eräässä ammattikorkeakoulussa oltiin vähän revitelty. Tiukkaa OPS-kehitystyön markkinointia. Klikkaa sisään.
Pidemmittä puheitta.
Anne
I was just playing with the search engine, and it found this. Well, there's the core... Some parts are just a bit exaggerated. :D And maybe somewhat an inside joke. Anyway, sometimes it is just so relieving to have a good laugh.
Onhan tässä tosiaan opetussuunnitelmia tehty tai ainakin jossain määrin niiden tekemistä ohjattu. Eräässä ammattikorkeakoulussa oltiin vähän revitelty. Tiukkaa OPS-kehitystyön markkinointia. Klikkaa sisään.
Pidemmittä puheitta.
Anne
I was just playing with the search engine, and it found this. Well, there's the core... Some parts are just a bit exaggerated. :D And maybe somewhat an inside joke. Anyway, sometimes it is just so relieving to have a good laugh.
2009/02/09
Valosta! Of Light!
There is more light everyday. Even the newest SAMK publication is all about light, Valosta.
This tiny book gives a glimpse of professional specialization studies students' work of art. The texts in the book are written in Finnish, but the visual language is far more international. If you want to see more and happen to live nearby, you can also visit the exhibition in Fine Arts Gallery Kankaanpää. The exhibition is open till 3 March every weekday at 9-16.
The exhibition and publication belong to a project of alternative printing processes in photography and printmaking. More on the project Vedos is available on the Vedos blog.
Anne
This tiny book gives a glimpse of professional specialization studies students' work of art. The texts in the book are written in Finnish, but the visual language is far more international. If you want to see more and happen to live nearby, you can also visit the exhibition in Fine Arts Gallery Kankaanpää. The exhibition is open till 3 March every weekday at 9-16.
The exhibition and publication belong to a project of alternative printing processes in photography and printmaking. More on the project Vedos is available on the Vedos blog.
Anne
2009/02/06
Työelämäläheisempää
Mietin miten tämän tekstin aloittaisin. Vähän tyrmäävää, mutta aloitan sen kuitenkin näin: Maailmanlaajuinen kilpailu kovenee. Kilpailu alueiden välillä kovenee. Nykyinen taso - se mitä suomalaisessa korkeakoulutuksessa nyt tehdään - ei riitä tulevaisuudessa. Tämä on kuitenkin sanottava heti kärkeen: hyvin hoidettuna se ei tarkoita työtaakan kovenemista, vaan sitä että tehdään asioita toisin.
Olennaista: ei ole yhtä oikeaa mallia tehdä asioita (=kouluttaa Satakunnassa). On löydettävä alueelle oikeat tavat ja muodot kehittää opetusta ja tutkimusta ja parantaa vaikuttavuutta. Se saattaa hyvinkin tarkoittaa sitä, että itsestäänselvyyksiä on kyseenalaistettava. Ja yhteistyötä on tehtävä, tietenkin.
Tässä oma kiteytykseni opetusministeriön edustajien eilisestä puheesta. Porin Puuvillassa olleessa korkeakoulujen aikuiskoulutuksen näkymiä käsitelleessä seminaarissa esiteltiin muun muassa oppisopimustyyppistä koulutusta - yhtenä koulutusinstrumenttina, pienenä osana isoa koulutuspalapeliä. Se tarjoaa hyviä oppimisen paikkoja myös tutkinto-opintoihin: miten kaikki opetuksemme voisi olla entistä enemmän työelämäyhteistyössä tehtävää korkeakouluopetusta - miten entistä paremmin noudattaisimme korkeakoulujen duaalimallia? Mitä "uutta" voisimme keksiä? Ja miten kaikkea sitä hyvää, mitä opetussuunnitelmissa ja käytännössä jo on, hyödynnettäisiin aiempaa paremmin - niin että opiskelu palvelisi sekä opiskelijoiden, opettajien kuin työelämänkin oppimista?
Tämä on ääneen ajattelua. Mutta tämä ei ole utopiaa.
Anne
Olennaista: ei ole yhtä oikeaa mallia tehdä asioita (=kouluttaa Satakunnassa). On löydettävä alueelle oikeat tavat ja muodot kehittää opetusta ja tutkimusta ja parantaa vaikuttavuutta. Se saattaa hyvinkin tarkoittaa sitä, että itsestäänselvyyksiä on kyseenalaistettava. Ja yhteistyötä on tehtävä, tietenkin.
Tässä oma kiteytykseni opetusministeriön edustajien eilisestä puheesta. Porin Puuvillassa olleessa korkeakoulujen aikuiskoulutuksen näkymiä käsitelleessä seminaarissa esiteltiin muun muassa oppisopimustyyppistä koulutusta - yhtenä koulutusinstrumenttina, pienenä osana isoa koulutuspalapeliä. Se tarjoaa hyviä oppimisen paikkoja myös tutkinto-opintoihin: miten kaikki opetuksemme voisi olla entistä enemmän työelämäyhteistyössä tehtävää korkeakouluopetusta - miten entistä paremmin noudattaisimme korkeakoulujen duaalimallia? Mitä "uutta" voisimme keksiä? Ja miten kaikkea sitä hyvää, mitä opetussuunnitelmissa ja käytännössä jo on, hyödynnettäisiin aiempaa paremmin - niin että opiskelu palvelisi sekä opiskelijoiden, opettajien kuin työelämänkin oppimista?
Tämä on ääneen ajattelua. Mutta tämä ei ole utopiaa.
Anne
2009/02/04
When one can do what one loves
- The most wonderful thing is that you can do what you love, said Hannu Esko, SAMK's student entrepreneur prize winner.
The joy of learning consists of things like sweating, thinking, doing, inspiration. At its best it's a flow.
Love for something may be endogenous. But it can also grow from almost nothing. And that's what we are dealing with here.
Plain and simple. And very challenging.
Anne
this time inspired by the photo (by Tomi Glad)
2009/02/02
Vaihteeksi opinnäytetyöstä....
Ennen joulua työpöytäni ääreen käveli nuori insinööriopiskelija, jolla oli muutama kysymys opinnäytetyön muotoseikoista. Kysymykset olivat kohtuullisen yksityiskohtaisia. Käsillä oli selvästi viime hionta ja halu tehdä opinnäytetyöstä muodollisestikin fiksu.
Monet kysymyksistä olivat sellaisia, että itse ohjaajana olisin sanonut - ja osin sanoin nytkin - että kysymys on maku- tai sopimusasiasta. Voi tehdä niin tai näin, ja molemmat tavat ovat yhtä oikein. Jotakin siitä, miten tehdään SAMKissa, piti tietysti tarkistaakin käsikirjasta. Koetin olla selkeä.
Minulla ei ole aavistustakaan, mistä opiskelija tiesi tulla pöytäni ääreen. Olin varmaan vähän hämmentynytkin (opiskelijat eivät yleensä käy luonani neuvonnassa), mutta iloinen. Totta kai tuntuu hyvältä, että joku haluaa tehdä työnsä hyvin. Hetken puoliksi leijailin silkasta ilosta. Tietysti minusta oli hauska myös päästä hetkeksi ohjaamisfiilikseen.
Vastapainoa on tullut. Pari viikkoa sitten silmäilin läpi sitten yhden opinnäytetyön, joka silmäiltäväkseni lähetettiin. Siinä oli käytetty yhtä lähdettä.
Ehkä kirjaston ovea ei oltu turhaan kulutettu, mutta tuskin tätäkään työtä silti ihan yhden lähteen avulla oikeasti oli tehty. Jostakin tieto oli saatu, siis muualtakin kuin omasta päästä (tärkeä tiedon lähde ja muodostaja!), ja jollain tavalla sitä varmaan oli pohdiskeltukin.
Opinnäytetöissä ja ohjauksessa on melkoinen kirjo. Opinnäytetyön kehittämisryhmälle - ja siinä sivussa monille muillekin - haastetta riittää ohjeistuksen yksinkertaistamisessa, tunnetuksi tekemisessä ja siinä että ohjeistus ja ohjaus nähtäisiin mielekkäinä. Kaikkien ei tarvitse kirjoittaa kuin Ruuneperi , mutta selkeästä kirjoittamisesta ja oman itsen ulkopuolisen materiaalin (esim. kirjallisuus) hyödyntämisen taidoista on hyötyä kaikille. Vai onko jossain työpaikka, jossa niitä ei tarvita? Älkää vaan näyttäkö sitä minulle.
t. Anne
Monet kysymyksistä olivat sellaisia, että itse ohjaajana olisin sanonut - ja osin sanoin nytkin - että kysymys on maku- tai sopimusasiasta. Voi tehdä niin tai näin, ja molemmat tavat ovat yhtä oikein. Jotakin siitä, miten tehdään SAMKissa, piti tietysti tarkistaakin käsikirjasta. Koetin olla selkeä.
Minulla ei ole aavistustakaan, mistä opiskelija tiesi tulla pöytäni ääreen. Olin varmaan vähän hämmentynytkin (opiskelijat eivät yleensä käy luonani neuvonnassa), mutta iloinen. Totta kai tuntuu hyvältä, että joku haluaa tehdä työnsä hyvin. Hetken puoliksi leijailin silkasta ilosta. Tietysti minusta oli hauska myös päästä hetkeksi ohjaamisfiilikseen.
Vastapainoa on tullut. Pari viikkoa sitten silmäilin läpi sitten yhden opinnäytetyön, joka silmäiltäväkseni lähetettiin. Siinä oli käytetty yhtä lähdettä.
Ehkä kirjaston ovea ei oltu turhaan kulutettu, mutta tuskin tätäkään työtä silti ihan yhden lähteen avulla oikeasti oli tehty. Jostakin tieto oli saatu, siis muualtakin kuin omasta päästä (tärkeä tiedon lähde ja muodostaja!), ja jollain tavalla sitä varmaan oli pohdiskeltukin.
Opinnäytetöissä ja ohjauksessa on melkoinen kirjo. Opinnäytetyön kehittämisryhmälle - ja siinä sivussa monille muillekin - haastetta riittää ohjeistuksen yksinkertaistamisessa, tunnetuksi tekemisessä ja siinä että ohjeistus ja ohjaus nähtäisiin mielekkäinä. Kaikkien ei tarvitse kirjoittaa kuin Ruuneperi , mutta selkeästä kirjoittamisesta ja oman itsen ulkopuolisen materiaalin (esim. kirjallisuus) hyödyntämisen taidoista on hyötyä kaikille. Vai onko jossain työpaikka, jossa niitä ei tarvita? Älkää vaan näyttäkö sitä minulle.
t. Anne
Subscribe to:
Posts (Atom)
Posts
