Ennen joulua työpöytäni ääreen käveli nuori insinööriopiskelija, jolla oli muutama kysymys opinnäytetyön muotoseikoista. Kysymykset olivat kohtuullisen yksityiskohtaisia. Käsillä oli selvästi viime hionta ja halu tehdä opinnäytetyöstä muodollisestikin fiksu.
Monet kysymyksistä olivat sellaisia, että itse ohjaajana olisin sanonut - ja osin sanoin nytkin - että kysymys on maku- tai sopimusasiasta. Voi tehdä niin tai näin, ja molemmat tavat ovat yhtä oikein. Jotakin siitä, miten tehdään SAMKissa, piti tietysti tarkistaakin käsikirjasta. Koetin olla selkeä.
Minulla ei ole aavistustakaan, mistä opiskelija tiesi tulla pöytäni ääreen. Olin varmaan vähän hämmentynytkin (opiskelijat eivät yleensä käy luonani neuvonnassa), mutta iloinen. Totta kai tuntuu hyvältä, että joku haluaa tehdä työnsä hyvin. Hetken puoliksi leijailin silkasta ilosta. Tietysti minusta oli hauska myös päästä hetkeksi ohjaamisfiilikseen.
Vastapainoa on tullut. Pari viikkoa sitten silmäilin läpi sitten yhden opinnäytetyön, joka silmäiltäväkseni lähetettiin. Siinä oli käytetty yhtä lähdettä.
Ehkä kirjaston ovea ei oltu turhaan kulutettu, mutta tuskin tätäkään työtä silti ihan yhden lähteen avulla oikeasti oli tehty. Jostakin tieto oli saatu, siis muualtakin kuin omasta päästä (tärkeä tiedon lähde ja muodostaja!), ja jollain tavalla sitä varmaan oli pohdiskeltukin.
Opinnäytetöissä ja ohjauksessa on melkoinen kirjo. Opinnäytetyön kehittämisryhmälle - ja siinä sivussa monille muillekin - haastetta riittää ohjeistuksen yksinkertaistamisessa, tunnetuksi tekemisessä ja siinä että ohjeistus ja ohjaus nähtäisiin mielekkäinä. Kaikkien ei tarvitse kirjoittaa kuin Ruuneperi , mutta selkeästä kirjoittamisesta ja oman itsen ulkopuolisen materiaalin (esim. kirjallisuus) hyödyntämisen taidoista on hyötyä kaikille. Vai onko jossain työpaikka, jossa niitä ei tarvita? Älkää vaan näyttäkö sitä minulle.
t. Anne
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Posts
No comments:
Post a Comment