Ideoita riittää

mutta kuinka kerätä ne talteen, kysytään Circlessä, erään tietotekniikkayrityksen asiakaslehdessä 1/2009. Jutun idea on kiinnostava. Ei uusi, mutta kiinnostava.

"Tulevaisuuden keksiminen ei ole helppoa - eikä ainakaan silloin, jos ideoita ei kerätä järjestelmällisesti talteen."

Pelkkä tuttu ja turvallinen ei tuo kasvua (tai edes ylläpidä nykyistä tasoa, mistä nyt ikinä onkaan kyse), vaan asioita on uskallettava katsoa myös uusin silmin. "Innovaation" ei tarvitse olla uutta, suurta ja ihmeellistä, vaan se useinkin on pieniä oivalluksia ja olemassa olevien palasten yhdistelemistä uudella tavalla.

Jutussa haastateltu johtaja pitää tärkeänä sitä, että kaikki osallistuvat ideointiin ja ideoiden jalostamiseen. Asiakkaiden tarpeet ja hyvät ideat eivät välttämättä ole jonkin tietyn piirin - vaikkapa "tuotekehitysosaston" - hallussa.

Jutussa todetaan, että ideoiden määrä harvoin on ongelma. Useammin haastetta riittää siinä, että ne kerätään talteen - ja niitä käytetään. Mainittu johtaja toteaa: "Jokainen yritys on jo maksanut henkilöstönsä ideoista. Miksi jättää ne käyttämättä?"

Jutussa mainostetaan näpsäkkää työkalua, mutta todetaan silti, että mikään ohjelmisto ei yksin ratkaise mitään. Olennaista on se, millaisen kulttuurin yritys muodostaa ideoinnin tueksi.

Juttua lukiessani juohduin ajattelemaan opetussuunnitelmaprosessiamme, taas. Aiheesta on juuri käyty keskustelua. Mitään uutta tietoteknista ohjelmistoa en kaipaa, enkä myöskään systematiikkaa systematiikan vuoksi. Mutta kiinnostavaa on, oivallammeko hyvät ideat? Joskus ne lähtevät kasvamaan aivan sattumoisin heitetystä puolihuolimattomasta sivulauseesta, johon joku tarttuu.

Anne

This time the blog is about generating ideas and collecting them for use. Who is it who gets the ideas in the organization? Does the organization culture support "brainstorming"? I am thinking of our curricula development - and, well, many other issues, too.