Työelämäläheisempää

Mietin miten tämän tekstin aloittaisin. Vähän tyrmäävää, mutta aloitan sen kuitenkin näin: Maailmanlaajuinen kilpailu kovenee. Kilpailu alueiden välillä kovenee. Nykyinen taso - se mitä suomalaisessa korkeakoulutuksessa nyt tehdään - ei riitä tulevaisuudessa. Tämä on kuitenkin sanottava heti kärkeen: hyvin hoidettuna se ei tarkoita työtaakan kovenemista, vaan sitä että tehdään asioita toisin.

Olennaista: ei ole yhtä oikeaa mallia tehdä asioita (=kouluttaa Satakunnassa). On löydettävä alueelle oikeat tavat ja muodot kehittää opetusta ja tutkimusta ja parantaa vaikuttavuutta. Se saattaa hyvinkin tarkoittaa sitä, että itsestäänselvyyksiä on kyseenalaistettava. Ja yhteistyötä on tehtävä, tietenkin.

Tässä oma kiteytykseni opetusministeriön edustajien eilisestä puheesta. Porin Puuvillassa olleessa korkeakoulujen aikuiskoulutuksen näkymiä käsitelleessä seminaarissa esiteltiin muun muassa oppisopimustyyppistä koulutusta - yhtenä koulutusinstrumenttina, pienenä osana isoa koulutuspalapeliä. Se tarjoaa hyviä oppimisen paikkoja myös tutkinto-opintoihin: miten kaikki opetuksemme voisi olla entistä enemmän työelämäyhteistyössä tehtävää korkeakouluopetusta - miten entistä paremmin noudattaisimme korkeakoulujen duaalimallia? Mitä "uutta" voisimme keksiä? Ja miten kaikkea sitä hyvää, mitä opetussuunnitelmissa ja käytännössä jo on, hyödynnettäisiin aiempaa paremmin - niin että opiskelu palvelisi sekä opiskelijoiden, opettajien kuin työelämänkin oppimista?

Tämä on ääneen ajattelua. Mutta tämä ei ole utopiaa.

Anne