Iloa ja valoa

Voi miten valtavasti ja monenlaista meillä tehdään. Osaamista on, ja lisää hankitaan - yhteistyössä muiden kanssa. Se on nyt päällimmäisenä mielessä, kun juuri raportoin opetusministeriölle sen rahoittamat hankkeet.

Esteetön Yyteri, valokuvan ja grafiikan vaihtoehtoiset menetelmät, aurinkonenergia. Tässä vain murto-osa, mutta lähestyvän joulun, taivaalta leijailevan lumen ja siellä möllöttävän auringon - lämmön ja valon - kunniaksi mieleni tahtoi nostaa esiin juuri ne.

Anne

Mens sana in copore sano

Maanantaiaamu. Kehittämisryhmän kokous...

... ja huikea keskustelu.

Kun puhuttiin opettajien yksin ja yhteisöllisesti tekemisen kulttuureista, yksi jäsenistä esitti vertauksen ihmiskropasta: Ajatellaan, että opetus toimii niin kuin ihmiskroppa, jossa jokaisella elimellä ja toiminnolla on oma tehtävänsä. Se on sen vahvuus ja sen se hoitaa. Osista muodostuu toimiva kokonaisuus. Kun opetan opintojaksoni ja tiedän sen tehtävän kokonaisuudessa ja ajattelen koko ajan myös kokonaisuuden toimintaa, homma toimii?

Esitettiin vastakysymys: Hyvä vertaus, mutta toimimmeko me näin? Olemmeko me tietoisia siitä, mitä eri opintojaksoihin ja moduuleihin kuuluu tai mitä ja millaisia tehtäviä opiskelijoilla on samaan aikaan? Toimimmeko me niin kuin hyvin toimiva kroppa?

Entäs jos ajattelenkin, että olen maksa ja hoidan nämä maksan hommat ja se on siinä? Tai jos vaikka itse ajattelenkin kokonaisuutta, mitä tekee haima?

Vertaus osoittautui loistavaksi. Se kantoi esimerkistä toiseen ja vei keskustelua ja ajatuksia eteenpäin.

Keskustelussa sivuttiin tietysti työntekijöidenkin hyvinvointia. Kroppavertauksen voi ulottaa siihenkin: Terve mieli terveeessä ruumiissa?

Anne

PS. Annan puolijulkisesti - nimiä mainitsematta - hehkutusta aamulla kokoontuneelle porukalle. Ihan mahtavaa keskustella teidän kanssanne. Tällaisella fiiliksellä viikko on hyvä aloittaa.

Ideat pöytään

- Ette tule oppimaan mitään, koska puhun ihan itsestäänselvyyksiä, asioita jotka ovat tässä näin, lähellä, aloitti Mato Valtonen, joka heitti aamupäivän show’ssaan analyysiä yhteiskunnasta ja elämisen tahdeista ja neuvoi katsomaan kaasupolkimensa painoa.

- Kun mennään liian kovaa, meiltä voi kadota maisema.

Mato pitää stressiä vakavana sairautena ja kertoi jossain vaiheessa teipanneensa näkösälle sanan ”EI”. Kun johonkin pyydettiin, Valtonen luki sen, ja sanoi kysyjälle, että nyt ei käy päänsä. Alkoi tapahtua leppoisasti paljon enemmän. Stressissä ei pysty kokonaisvaltaisiin ratkaisuihin.

Toisenkin vinkin Mato antoi stressistä pois pääsemiseen: Hankkiudu siitä eroon. Silti voi viitsiä enemmän. Miten tehdään niin hyvää, että se viedään käsistä?

Valtosen lista muutosvastaisuuden perussyistä on lyhyt: laiskuus ja epäonnistumisen pelko.

Mato Valtonen sanoo saaneensa aina tehdä töitä porukoissa, joissa on saanut vapaasti esittää ideoita. Huonossakin ideassa on pointtinsa. Kun heität sen pöytään, kaveri voi nähdä sen toisessa valossa, ja siitä se lähtee. Vai onko firmassasi vain joku joka saa ajatella?

Anne

Mato Valtonen puhui tänä aamuna SAMKin täydennyskoulutuskeskuksen Perjantain huipuissa.

Opinnäytetyöideoita

Olen SAMKin opinnäytetyön kehittämisiltapäivässä. Täällä on tosi hyvää keskustelua - poimin siitä tähän jotakin.

Iltapäivä rakentuu suurimmaksi osaksi ohjaaja-opiskelija -parin esityksistä. Ensimmäisen esityksen päätyttyä tajusin, että olin merkinnyt ajan kalenteriini väärin ja tullut paikalle ei viisi vaan 35 minuuttia myöhässä ja menettänyt kiinnostavan esimerkin esittelyn.

Ennätin kuitenkin kuulla Anne Vihakaran vielä esittelevän moodlen verkko-ohjaustyökalun, jota hän on ollut kehittämässä omaan ja samalla koko SAMKin käyttöön. (Moodle-pohjaan saa antaa palautetta, sanoo AnneV.)

Annella on pitkä kokemus ohjaamisesta verkossa - taustalla oma kiinnostus ja selvästi kansainväliset koulutusohjelmat, joissa opiskelijat ovat olleet opinnäytetyötä tehdessään ulkomailla. Esitys selvästi herätti ajatuksia ja kirvoitti kiinnostunutta keskustelua.

Anne sanoi selvästi, että ei hyväksy kaikkea. Tutkimussuunnitelman pitää olla selvä ja "kunnollinen" - ja opiskelijalle parasta tietysti olisi, että se olisi tehtynä ennen kuin opinnäytetyössä muuten edetään. Tämä on selvää, mutta omankin kokemukseni mukaan todella haasteellista saada ymmärretyksi.

- - -
Tuula Ruusunen ja Riikka Järvinen kertoivat Riikan opinnäytetyöprosessista. Tuula Ruusunen totesi, että toiminnallisessa opinnäytetyössä kaikkein tärkeintä luultavasti on se, että opiskelija on itse innostunut aiheestaan. Tärkeää on myös, että opiskelija esittää ohjaajalleenkin kysymyksiä.

Yleisö esitti mielestäni erittäin hyviä mutta erittäin vaativia kysymyksiä - vaativia myös jos olisivat vastaväittäjän esittämiä. Oli ilo kuulla Riikan vastaavan asioita miettineesti, reflektoineesti, samoin kuulla ja nähdä Tuulan ja Riikan dialoginen yhteisesiintyminen.

- - -

Eija Moisio kertoi ylempi AMK -opinnäytetyöprosessistaan. Ohjaaja Arja Mäkinen totesi, että usein kehittämismenetelmää ei voida käyttää sellaisenaan, vaan soveltaen. Ansiokkaasti juontajana toiminut Pasi Kumpulainen jatkoi vielä, että aina ei ole tiettyä yksiselitteistä menetelmää, vaan opinnäytetyön menetelmäosuudessa kysymys on enemmänkin prosessin avaamisesta eli kuvaamisesta. (Prosessi tietysti pitäisi aina kuvata, mutta se on yksi raportoinnin haasteellisimmista asioista.)

- - -
Ville Kivin esitteli omaa opinnaytetyötään. Olipa hyvät diat - selkeät, ei liikaa tavaraa yhdessä diassa. Välillä ehkä pitäisi opinnäytetyön (ryhmä)ohjauksessa käyttää sitä oppia, jota opinnäytetyönsä juuri tehnyt on prosessistaan saanut, Villen tapauksessa esimerkiksi tekstin suoltaminen - mind map - jäsentely. Ja myös havainnointi ja aistinvarainen arviointi (niin että se kuvataan) voivat olla menetelmä - se ei ehkä edelleenkään näy kyllin selvästi opinnäytetyön ohjeistamme.

- - -

Läsnä oli SAMKin opettajia eri toimialoilta - ja yksi opettaja myös DIAKista. Tämänkin tyyppistä yhteistyötä meillä voisi olla enemmän.

Ja minä en sittenkään ollut hiljaa, kun innostuin keskustelusta. Nyt muu väki lähti työryhmiin, itse lähden hoitamaan toisia hommia.

Anne

Elävää raportointia

Luen mielelläni monenlaisia tekstejä, sekä työssä että vapaalla. Työssäni luen muun muassa julkaisusarjaan tarkoitettujen tekstien käsikirjoituksia - siinä linkki tähän kirjoitukseen.

Tietyntyyppisissä teksteissa pidän kirjoitustavasta, jota kutsun konstailemattomaksi: se on vaikeistakin aiheista puhuessaan suoraa, toteavaa, selkeää - kerralla ymmärrettävää ja muistijälkiä jättävää ja toisaalta sisällöltään niin vahvaa, että siihen voi palata monesti.

Luin juuri kirjan, joka ilahdutti minua
- juuri sillä konstailemattomuudellaan
- yksinkertaisella ja elävällä kielellään
- suhteellisen lyhyillä mutta sisällökkäillä teksteillään
- kauneudellaan (muoto, taitto, kuvat).

Kirja oli projektiraportti. (Siis projektiraportti!) Takakannessa kuvataan raporttia näin: "Tämä raportti on tiivistelmä projektin aikan syntyneistä ajatuksista ja oivalluksista. Se on puheenvuoro - - - ." Tämä osuus soveltuu moneen aiheeseen - siksi jätin lopun avoimeksi.

Anne

PS. Julkaisu: Hannele Törrönen (toim.) 2009. Vaiettu naiseus. Ajatuksia naisen väkivallan tunnustamisesta, nimeämisestä ja hoitamisesta. Raportti 10. Ensi- ja turvakotien liitto ry. Projektissa oli mukana myös Porin ensi- ja turvakotiyhdistys.

Tämän aamun silmäniloja

Minua ilahduttavat yksinkertaiset perusasiat. Tänäkin aamuna se, että näin opiskelijoita opiskelemassa kahvilassa (kiinnostuneina) ja asioimassa kirjastossa (hymyillen).

Anne

PS. Lisäksi minua ilahduttaa se, että ihmiset vievät kuppinsa keräilyyn eivätkä jätä niitä pöydille seuraavien asiakkaiden riesaksi. Ehdotin joskus, että medianomiopiskelijat suunnittelisivat pienenä harjoitustyönä ravintolan "vie kuppisi" -lappusten tilalle omat, huomiota herättävämmät, hauskemmat, puhuttelevammat, kauniimmat, rajummat, pöllömmät, mitä vain... Vielä ei idea näytä saaneen tulta.

I'm delighted of simple basic things as this morning seeing students working in the cafe and in the library - in a manner which told me that they were interested in what they were doing.

Hyvää keskustelua, monenlaisia näkökulmia

Yksi opintopiste on keskimäärin noin 27 tuntia opiskelijan työtä. Siitä käytännön mitoitustyö vasta alkaa: Miten opettajat varaavat aikaa opiskelijan työlle? Kuinka paljon aikaa tarvitaan eri tyyppisiin tehtäviin, jotta syntyy osaamista?

Eilen pidetyssä Opintojen mitoitus -työpajassa ruodittiin tekeillä olevaa mitoitussuositusta. Lähtökohta oli, että suositus on neuvoa antava, mutta siitä pitäisi kuitenkin saada opettajan työtä mahdollisimman hyvin tukeva.

Tunnelma oli myönteinen: puhuttiin niinkin, että suositus tai ohje ei voi olla täydellinen, vaan riittää, että on jokin suuntaa antava suositus, jotta omat ajatukset saavat mittakaavaa ja mitoitusperusteet ovat opettajilla samat. Tärkeintä on ehkä se, että mitoitusta ylipäänsä vakavasti ajatellaan - ja sitä kautta pyritään hyviin ratkaisuihin.

Meitä ei ollut iso porukka, mutta minua ilahdutti keskustelun vilkkaus ja monenlaiset näköalat - ja se, että mukana oli uutta väkeä. Aina mukava nähdä muitakin kuin perusaktiivit. (Älkää lukeko tätä niin, etten halua nähdä perusaktiiveja, kyllä haluan, mutta hienoa, että "piiri" laajenee.)

Siltä varalta, että se ei näkynyt jo eilen naamastani: kiitos läsnä olleille - ja myös ennakkoon kommentoineille. Arvostan panostanne.

Anne

Parantaa voi, mutta on tää silti hieno

Helsingin Sanomien vastaavalle päätoimittajalle Janne Virkkuselle annettiin mahdollisuus antaa julkisesti palautetta lehdelleen (HS 15.11.2009, C1). Hän toivoo, että lehdessä olisi näkemystä siitä, mikä on oikeasti tärkeää - eikä toisaalta innostu kaikkien asioiden kärkkäästä kommentoinnista.

"Mutta ainahan kaiken voi tehdä paremmin: en esimerkiksi siedä huolimatonta taustoitusta ja kehnoja otsikoita, mutta tämä ei tarkoita sitä, ettenkö olisi tavattoman ylpeä tästä lehdestä."

Tämän sitaatin tapaan minä ajattelen SAMKista.

Anne

Opinnäytetyön kehittämisiltapäivä 24.11.

Opinnäytetyö tunnetusti on lempiaiheitani. Muinaisen mainoksen mukaisesti: "Oikiat asiat pysyy ja paranoo."

Tulkaa kehittämään opinnäytetöitä - kuulemaan ja jakamaan ideoita 24.11. SAMKin opparipäivään. Katso ohjelma täältä:

http://www.samk.fi/oppari@samk

Hyvää viikonvaihdetta!
Anne

Tässä ja nyt

Tulevaisuus tulee väistämättä. Ja se on erilainen kuin nykyisyys.

Hyvin sanottu. Lauseiden takana on uusi Yhdysvaltain Suomen-suurlähettiläs Bruce Oreck. (Kertoi työ- ja elinkeinoministeriön teollisuusneuvos Antti Joensuu. Toisen käden lähde, en suosittelisi opiskelijoitani käyttämään. Muunnelmien vaara on suuri - tiedättehän leikin nimeltä rikkinäinen puhelin.)

Niin hyvin sanottu kuitenkin, että ammennan edelleen viimeviikkoisesta tekniikan juhlaseminaarista. Kollegan kanssa juuri pidettiin palaveria ennakoinnista. Mihin tulevaisuuteen esimerkiksi opetussuunnitelmissa pitäisi suuntautua?

Ehkä suurin viisaus alun lauseessa on se, että meidän olisi hyvä tarkistaa luutuneita ajattelutapojamme. Voisimme esimerkiksi tehdä enemmän yhteistyötä, jakaa osaamistamme - ja osaamattomuuttamme. Olisi hienoa, että koittaisi se päivä, että tässäkään organisaatiossa kukaan ei näkisi vaivaa sen peittämiseen, että ei osaa jotakin. Senkin energian voisi käyttää uuden asian oppimiseen - vaikka joutuisikin ehkä tinkimään auktoriteetin roolistaan - tai yhteistyöhön sellaisen ihmisen kanssa, joka asian osaa. Kaikkea ei tarvitse hallita. Mieli voi silti olla avoin.

Anne

AMKissa osataan

- Tuntuu, että ammattikorkeakoulujen osaamista ei ole kansallisella tasolla tunnistettu eikä alueellisella tasollakaan osattu hyödyntää, arvioi opetusministeri Henna Virkkunen puhuessaan Teknillisen koulutuksen 110-vuotisjuhlaseminaarissa SAMKissa viime tiistaina.

Kokemukseni mukaan näin on. Haastetta meillä on itsellämme siinä, että osaamme omasta osaamisestamme kertoa muille ymmärrettävästi ja kiinnostavasti - katsoa asioita muustakin kuin omasta näkökulmastamme. Toinen haaste on siinä, että osaisimme hyödyntää osaamista myös oman organisaatiomme sisällä.

Satakunnan Kansassa oli seminaarista 4.11. oikein hyvä perusuutisjuttu, asiat kohdallaan. Etusivulle oli sitten laadittu erisävyinen otsikko "Amk-tutkinnot muuttuvat aidoiksi korkeakoulututkinnoiksi". Kysymys oli oikeastaan siitä, että amk-tutkintojen asema suomalaisessa korkeakoulutuksen tutkintorakenteessa selvästi vahvistettiin.

Anne

Riemastuttavasti osaamisen tunnistamisesta

Aamukaakaolla viihtyissä kahvilassa ihanan pienen kirjan kanssa. Niin suuhun ja käteen sopivaa.

Lueskelin alkua Mika Saranpään ja työryhmän kirjasta Osaamisen tunnistaminen - työkirja ammattikorkeakouluille (voi tilata Haaga-Helian julkaisumyynnistä). Perusajatus on sellainen, jota usein tykkään kuvata fiksuksi ja konstailemattomaksi. Tekstissä osataan tuoda esiin erilaiset mahdollisuudet ja tietty avoimuus ja luovuus ratkaisun- ja työteossa ilman, että teksti olisi sekavaa, pitkää tai ympäripyörittelevää.

Lisäksi kirjan ulkomuoto on minulle nautinto. Sellainenkin joskus vaikuttaa lukuhaluihin.

Anne


PS. Ennätys tämäkin - täysi kuukausi bloggaamatta. Silloin kun asiat sinkoilevat päässä, ei ole sopivaa saumaa. Kun olisi saumaa, ei tunnu olevan asiaa. Elämä on.

Opinnäytteiden lähteet - ja verkkojulkisuus

Laiskan naisen blogi. Tai opinnäytetyöhön hurahtaneen - osaanko muuta edes ajatella?

Joka tapauksessa sain vinkin amk-opinnäytetöitä ruotivasta opinnäytetyöstä, ja vinkkaan eteen päin:

HAMKin informaatikot Mikko Saunamäki ja Sari Säynäjoki tekivät pro gradu-työssään Ammattikorkeakoulun opinnäytetöiden lähdeanalyysi ja lähteiden löytyvyys ja saatavuus eri kanavissa lähdeanalyysin HAMKin kolmen koulutusohjelman opinnäytetöistä. Gradun tiivistelmässä todetaan muun muassa: "AMKin opinnäytetyöoppaassa mainittujen tavoitteiden valossa katsottiin, että opiskelijoita voisi ohjata käyttämään enemmän huolella valittua laadukasta lähdeaineistoa, erityisesti tieteellisiä lehtiä ja kirjaston tarjoamaa lisensoitua elektronista aineistoa, sekä kiinnittämään huomiota lähteiden merkitsemiseen."

On se vaan hienoa, että opinnäytetyöt löytyvät nykyisin verkosta, ainakin suurin osa. Theseuskin on kätevä. Se tietysti pitää muistaa, että toimeksiantajienkin pitäisi olla tietoisia opinnäytetöiden julkaisumahdollisuudesta - ettei googlatessa löytynyt julkinen raportti tule yllätyksenä.

Anne

Opinnäytetyön ihanuus ja kamaluus

Olin opettamassa. Tutkimusmenetelmät-opintojakson ensimmäinen tapaaminen.

Vaikka opintojakso ei olekaan pelkkää opinnäytetyötä, sen tekemistä hyvin vahvasti käydään läpi.

Kysyin opiskelijoilta, mitä he tällä hetkellä ajattelevat opinnäytetyöstä:

välttämätön
iso
paha
ongelma
15 op.

Olin juuri kysymäisilläni, olisiko opinnäytetyössä kenties jotain myönteisiä puolia, kun tuli lisäys:

mahdollisuus.

Hyvä lähtötilanteen kartoitus. Tätä(kin) sitten lähdetään työstämään, jokainen omassa päässään.

Anne

I was teaching this morning - my first lessons at SAMK, ever. We spoke about thesis: which was seen as an inevitable - big - bad - problem - 15 ECTS - but a possibility, too.

Aphorism of the month

There has been obvious reasons why I've been more active (enthusiastic :) with my Finnish blog on Thesis Writing, and it seems that here I have time just to have a look on my calendar. Fortunately the theme of the calendar fits to an educational organisation, too, and it's aphorisms help me keep my blog alive.

Aphorism of the month:
"If you give your son or daughter only one gift, let it be enthusiasm." (Bruce Barton)

Anne

Feedback and development

The summer holidays are over, and it's time to begin the new semester and wake the blogs up. The August leaf of my organizer says: "If you want your children to improve let them hear the nice things you say about them." (by Haimi Ginott)

Good to bear in mind - mutatis mutandis.

Anne

Kirjallisuusvinkkejä loman korvalla

Olen kotosalla lueskellut työnsuuntaista kirjallisuutta - alta pois ennen lomia. Kävin muutama viikko sitten Liiketoiminta Rauman kirjastossa, ja tietysti mukaani lähti houkutushyllystä monta kirjaa. Liisan suosiollisella myötävaikutuksella.

Pari iltaa sitten luin loppuun metropoliitta Ambrosiuksen, Henrikki Tikkasen ja Timo Kietäväisen kirjan Henkinen johtajuus (2009). Poimin kirjasta pätkän palautteesta: Ei pidä olla liian ulkoaohjautuva. (Kuulostaa itsestään selvältä, muttei ole.) "Oikeampi asenne olisi kriittinen, mutta rakentava suhtautuminen ulkoiseen palautteseen. Kaikki palaute ei ole arvokasta eikä kaikki palaute ole yhtä arvokasta. Toisaalta olisi kyettävä tunnistamaan aidosti arvokas ulkoinen palaute, jonka perusteella omaa ajattelua ja toimintaa voi rakentavasti kehittää." (s. 23)

Kirjassa mainitaan myös, että Japanissa on havaittu kissan tai koiran voivan parantaa toimiston viihtyvyyttä, ilmapiiriä ja tehokkuutta. Näinpä niitä vuokrataan firmoille.

Aloitin Eeva-Leena Vaahtion kirjan Pärjää palaverissa!. Minulla on ollut ilo lukea Eeva-Leena gradu jo käsikirjoitusvaiheessa, ja myöhemmin olen lukenut väikkärin. Nyt päätin tutustua uudempaan tuotantoon. Vaikuttaa hyvältä. Jatkan elokuussa, kun aihe on ajankohtaisempi.

Irrotanpa vielä yhden lauseen ensin mainitsemastani kirjasta: "Onkin ytimekkäästi sanottu, että kiire on perkeleestä." (s.128)

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Lomalle.

Anne

Maalaan maisemaa ja muita kiireitä

Työperäisen bloggaagan dilemma: kun pää pursuaa ajatuksia blogiin, ei ole aikaa toteuttaa likikään kaikkia. Ja sitten kun on väljempää, ei pukkaa akuutteja blogiajatuksiakaan.

Ei ole erityisen väljää juuri nyt - nuo opinnäytetyöohjeet työllistävät, olen vissiin joskus maininnut. Mutta otan esiin vanhan idean: leikkaan tähän tekstiä maisemamaalauksen erikoistumisopintojen opetussuunnitelman alusta (lupa kysytty tekijöiltä). Siinä nimittäin onnistuttiin kuvaamaan asioita selkeästi, miellyttävälukuisesti ja aiheeseen sopivalla tavalla. Koulutustoimikunta antoi tekstin tyylistä vahvasti myönteistä palautetta:

Maisemamaalauksen erikoistumisopinnot tarjoavat maisemasta kiinnostuneelle opiskelijalle mahdollisuuden syventää perinteistä osaamistaan sekä nykyaikaistaa omaa näkemystään maisemasta. Vaikka perinteisellä maisemamaalauksella on useimmissa eurooppalaisissa maalaustraditioissa paikkansa, opintojen tarkoitus ei ole vain toistaa perinnettä, vaan myös pohtia nykymaiseman olemusta maalaamisen avulla. Opinnoissa syvennytään kysymyksiin, mitä on ”perinteinen” ja mitä ”nykymaisema”, vai onko niillä mitään eroa.

Maisema on globaali peruskokemus kaikille kulttuureille. Niin ihmisen kuin luonnonkin jäljet vaikuttavat omalta osaltaan näkemäämme ja kokemaamme maisemaan. Kaupunki ja maaseutu jatkavat kamppailuaan tilasta ja vaikutusvallasta, ja kysymykset luonnosta ja kulttuurista sekä niiden välisistä vuorovaikutussuhteista pysyvät aina ajankohtaisina. Maisemamaalauksessa pohditaankin suuria kysymyksiä, kuten ilmastonmuutosta ja ekologisia valintoja.

Maisemamaalauksen avulla voi kokea ajan ja paikan merkityksen subjektiivisella tasolla, mutta kokemus voi olla samaan aikaan myös kollektiivinen. Olemme maisemassa yksilöinä ja samalla osa jotakin yhteisöä. Jokaisen maisemamaalarin näkökulma vaihteleekin taustasta, osaamisesta ja kokemuksesta riippuen. Maisemamaalauksen opinnoissa tavoitteena on tukea opiskelijoita oman persoonallisen tyylin löytämisessä.

Nykytaiteen välineet ja menetelmät eivät välttämättä korvaa käden, värin ja näkemisen kautta syntyvää hyvin henkilökohtaista kokemusta maiseman keskellä. Valokuva ja video ovat omalla tavallaan merkittäviä välineitä ympäristön hahmottamisessa. Maisemamaalauksen avulla voi kuitenkin kokea olevansa osa maisemakokemisen ketjua, jolla on pitkä perinne maalaustaiteen historiassa. Maisemamaalaus tarjoaa mahdollisuuden harjoittaa syventymistä ja keskittymistä tekniikkaan ja aiheeseen sekä havainnon hiomiseen. Samalla vahvistetaan taiteellisesti ja kulttuurisesti merkittävän osaamisen säilymistä myös tulevaisuudessa.

Sopii ajankohtaan: maisemaalaus on säistä riippuvaista. Ja lomalla monikin vaihtaa maisemaa.

Anne

Kaikki pyörällä töihin... vai mistä tässä on kyse

Olen kävelevä ohjeistus. Nyt kun taas menettelyohjeita on päivitetty, kontollani 14 tsipaletta, ja opinnäytetyön kirjoitusohjeita kirjoitan, mietin ohjeistamisen haasteita. Niiden lukijat ovat erilaisia - niin myös tulkinnat ja halu saada tarkat ohjeet tai vain suuntaviivat.

Silmiini osui toimittaja Mikko "Peltsi" Peltolan lausuma: "Joka kerran, kun puhun radiossa pyöräilystä, joku soittaa ja kertoo, ettei täällä maaseudulla voi pyöräillä töihin, koska sinne on sata kilometriä. Suhteellisuuden tajua saa jokainen käyttää ihan itse." (Me 5/3009)

Rentouttavaa, kutakuinkin ohjeistamatonta viikonloppua

Anne

Valintakoekahvila

Tottakai suihkaisin Vähärauman kampuksen kahvilaan tekemään töitä nyt kun kahvila kesäkaudesta huolimatta oli auki - kiitos pääsykokeiden.

Liiketalouden valintakoepäivänä istuin nojatuoliryhmässä, tiiviin informaation vaihdon äärellä. Mielenkiintoista kuulla, mitä hakijat miettivät ja keskenään keskustelevat hausta, hakunsa motiiveista, kiinnostuksensa kohteista ja siitä, miten kokeet tähän saakka ovat menneet.

Eilen vuorossa tietojenkäsittely. Bongasin nuoren miehen kola-tyyppistä virvoitusjuomaa pullossaan. Valikoivalla havainnoinnilla voi vahvistaa stereotyyppistä ajattelua...

Ja tänään viestinnän haku täällä Vähäraumalla. Ensi viikolla jatketaan.

Jännät hetket - missä vietän muutaman seuraavan vuoden, mikä minusta tulee isona?

Anne

Calligraphers at the Fine Arts Gallery in Kankaanpää

I have the habit of advertising the Fine Arts exhibitions. No exception to the rule: this time it is the calligraphers, who have invaded the gallery at SAMK in Kankaanpää - and not whatever caligraphers, but the first ones studying for the Bachelor's degree in the degree programme in Fine Arts.

In Kankaanpää there is on view calligraphy, i.e. beautiful/artistic writing, on and in paper, stone and silver - in playing cards, wedding feast arrangements, jewellery, movies, pictures etc.

Go and get a glimpse of letters, the exhibition is open until Midsummer.

Anne

Instructions' week...

These are the days of procedural instructions. I had a glimpse on thesis instructions, too - just looking forward to diving in them next week. So - not too much blog writing this week. Please have a look at my thesis blog, though (in Finnish).

Sun is shining, have a nice weekend!

Anne

Verkko-opetuksen kuormittavuus ja mitoitus - katso ja kuuntele

Meillä oli jo ennen vappua seminaari opetuksen/opintojen kuormittavuudesta ja mitoituksesta. Pyysin Jasu-Kuusiston Kirstiltä puheenvuoroa verkko-opetuksen näkökulmasta. Kirstin puheenvuorossa oli ydinjutut selvästi. Samalla saatiin näytettyä paikalla olleille, miten nauhoitettu esitys toimii. Yleisö tykkäsi - toimii siis joissain tilanteissa tosi hyvin.

Linkitän Kirstin blogiin, katso ja kuuntele puheenvuoro sieltä.

Rentoa viikonloppua!
Anne

PS. Seminaari liittyi Opetuksen mitoitus- ja kuormittavuus -hankkeeseen.

Verkko-opetuksen kuormittavuus ja mitoitus - katso ja kuuntele

Meillä oli jo ennen vappua seminaari opetuksen/opintojen kuormittavuudesta ja mitoituksesta. Pyysin Jasu-Kuusiston Kirstiltä puheenvuoroa verkko-opetuksen näkökulmasta. Kirstin puheenvuorossa oli ydinjutut selvästi. Samalla saatiin näytettyä paikalla olleille, miten nauhoitettu esitys toimii. Yleisö tykkäsi - toimii siis joissain tilanteissa tosi hyvin.

Linkitän Kirstin blogiin, katso ja kuuntele puheenvuoro sieltä.

Rentoa viikonloppua!
Anne

Jaettavaksi - to be shared

Jaettavaksi (to be shared) is an exhibition at Faculty of Business and Culture Kankaanpää (Fine Arts Gallery), by professional specialisation studies' students.

Jaettavaksi, is also SAMK's new publication I want to share with you, here as a pdf, too. It's about art therapy as a method in special education. The publication is in Finnish, but as I always say, the pictures have no language. That is not absolutely true. But that is another story.

You are warmly welcome.

Anne

Mary Celeste vei mukanaan

Istun Raumalla merenkulun kirjastossa. Silmäilin läpi viime vuonna valmistuneet opinnäytetyöt. Mielenkiintoista. Kaksi työtä teki mieli ottaa mukaan luettavaksi - voisin hyvinkin lukea lisää köysistä ja solmuista tai Mary Celestestä. Jälkimmäinen on tosi mielenkiintoisesti kirjoitettu työ laivan miehistön mystisestä katoamisesta Atlantilla marraskuussa 1872. (Opinnäytetyö saatiin liitettyä myös nykyhetkeen.)

Nuo työt ovat sellaisia, mitä maakrapukin ymmärtää. Jostain muusta työstä jäi lause: on muistettava että "leija on vain hybridi propulsio". Pakko selvittää mitä se tarkoittaa. Aina se yleissivistys vähän kasvaa lukiessa ja kysyessä.

Mielenkiintoista katsoa eri alojen töitä. Täälläkin tietysti iso kirjo. Monenlaisia aiheita ja monenlaisia käsittelytapoja - ja monenlaista syventymistä.

Nyt tietysti vain selasin, ja suurimmaksi osaksi aiheet ovat sellaisia, joista en tiedä mitään. Mutta selasinkin opinnäytesilmällä. Osa töistä on todella vakuuttavia. Ilahduttavaa lukea niitä. Vau, mitä osaamisesta! Sekä itse asiassa että raportoinnissa. Ja sitten on töitä, joissa on tehty iso käytännön työ asiantuntemuksella, mutta sen raportointi on tosiasiallisena tekstinä neljä sivua. Hmmm... Ei määrä sinänsä ratkaise, mutta todella harva kirjoittaja kuvaa opinnäyteprosessinsa neljässä sivussa.

Silmäillen havaittua: Tiivistelmä kertoo paljon paneutumisesta.

Tänään siis terveisiä merenkulun kirjastosta. Päällimmäiseksi jäi hyvä fiilis. Taidan kuitenkin ottaa tuon Mary Celesten mukaani, vaikka Liiketalouden kirjaston houkutushyllystä jo lainasin kassin puolilleen... (Minua tiedetään siellä jo kiusoitella - pystytkös menemään meidän hyllyn ohi?)

Köydet ja solmut saavat odottaa. Mutta kiinnostuneille: hyvä kesäloman lukuvinkki!

Anne

Endgame - see the pictures!

Just few words here - please see the pictures by the soon Bachelors of Culture and Arts. The exhibition is in Pori. On their website, it's here the fun begins. See the process (work, parties, news), and see the artwork. The website is in Finnish, but just click the text to get further, to the pictures. The whole site is a piece of art.

BTW, this kind of work could part of SAMK's publication series as well as the prints and pdf-documents. Take the hint.

Anne

Have a Nice Vappu!

SAMK's rowing team 2009, on Wednesday 29 April 2009, River Kokemäenjoki, Pori. (photo Inna Saarinen)

Hauskaa vappua!
Anne

Row, Row, Row Your Boat

The Big Boat Race, the 3rd Wapprobatur Row, is soon at hand. That is: on Wednesday 29 April at Eteläranta, Pori, after 4 pm.

There are two starts: between students of SAMK and University Consortium Pori and between the staff of SAMK and UCPori. The staff's start is at approximately 4.30 pm.

You all most welcome to cheer on our team!

We can already call this a tradition, and we do have quite nice inspirers - you may have heard of them. And if you want to have a look at the history of the church boat, just click here .

Row, row, row your boat
Gently down the stream.
If you see a crocodile,
Don't forget to scream.
Argh!

(Mr. Bean's version of the old nursery rhyme)

See you tomorrow at Eteläranta!

Anne

Student workload as a basis of implementation

According to the National Unions of Students in Europe (ESIB) 2007 report the issue of student workload was the most neglected principle of ECTS (European Credit Transfer and Accumulation System). Still got to read what the new one (2009) says.

As far as I know, a lot have been done in Finland. We still face a lot of challenges, though.

I have been preparing a seminar at SAMK, a seminar related to a student workload project we have participated with five other universities of applied sciences. For my presentation I chose some occassional module descriptions.

Just few examples (e) of a 3-ECTS-credit course and the student's average workload:
e1) approximately 81 hours
e2) 3 x 27 hours, of which 40 hours direct contact teaching
e3) direct contact teaching 7 hours, exercises 35 hours, going through the text book and other material independently 25 hours, preparing for the exam and the exam 14 hours.

Oh yes, about 80 hours equals to 3 ECTS cr. The scale of the way of thinking the student's work needed for learning is rather wide.

Anne

PS. Got interested? The book written in the University of Oulu Anna aikaa ajatella (Give me time to think) is published also in English (but not downloadable as a pdf, see w5w).

Selkeyden ja pelkistämisen taito

Menen huomenna aikuisopiskelijan ohjaukseen liittyvään seminaariin. Itselläni on puheenvuoro SAMKin opetussuunnitelmista.

Mietin taas selkeän viestinnän haasteellisuutta. Miten kirjoittaa selkeää asiatekstiä, joka kiinnostaa (ja tässä tapauksessa myös ohjaa) kohderyhmää? Millainen OPS on tekstiltään ja rakenteeltaan ymmärrettävä ja motivoiva?

Yksi kynnys on ylitetty, kun huomataan oman tekstin, oman alan jargon, (turha) tieteenalaslangi. Toinen kynnys liittyy ehkä kirjoittamisen kulttuuriin. Pitäisikö kaikkien olla "kirjoittajia"? Itseni on ollut pakko miettiä sitä, koska annan palautetta monenlaisista teksteistä, ja tiedän että ei kaikilla ole samanlaista liki-intohimoista suhdetta teksteihin ja viestintään ylipäänsä.

Kuinka paljon hyödynnämme toistemme osaamista? Osaammeko pyytää apuja kolleegoilta - luetuttaa tekstejä? Osaammeko antaa palautetta rakentavasti? Ei taida olla mikään itsestäänselvä juttu, edes - esimerkiksi - opettajakoulutuksen saaneille palautteen annon ammattilaisille. Ei palautteen pyytäminen keskeneräisestä työstä (siis työstä johon vielä voi palautteella vaikuttaa), eikä palautteen anto.

Itse olen välillä liirum-laarum-ummet-ja-lammet-kirjoittaja. Koetan pelkistää. Sain taas virikkeitä Klaus Härön uusimmasta elokuvasta. Postia pappi Jaakobille on melko äärimmilleen pelkistetty tarina. Mutta kokonainen. Taitavaa.

Anne

Thesis thesis thesis

What is in my mind? Thesis, thesis, thesis... Nothing else. So it seems.

I was reading an old publication of ours, Miltä SAMKin opinnäytetyöt näyttävät toisin silmin? (Jaatinen, P: Bachelor's theses seen from a different viewpoint, 2004, abstract in English.)

Just an almost direct citation from the abstract here: In order to ensure the quality of the process of writing a Bachelor's thesis
- requirements set on different types of theses should be described in a better way
- relationship between the choice of topics and the R&D activities of SAMK should be strengthened
- the responsilibities of the supervisors should be clarified
- process of writing a thesis should be divided into separate phases more clearly
- descriptions of requirement levels should be prepared to ensure the transparency
- fairness of assessments and a systematic cross-assessment model should be created
- the differentiation of supervisors' and assessors' roles should also be discussed.

Something is done. Much still needs to be done. As I said in my blog yesterday, one of the challenges is to get non-participative people to participate. More. You do not have to be super-active. But sometimes. Both supervisors' and students. To learn new tricks.

Another challenge is to get me writing the new instructions on writing thesis - so that there would be something to comment on.

Anne

"Eihän meillä muita tehdäkään kuin toiminnallisia"

Otsikko on yhdenlainen kiteytys viime viikon "Mikä toiminnallinen opinnäytetyö?" -seminaarista. Toki meillä tehdään muunkinlaisia töitä, mutta meidän opinnäytetyön kirjoittamisohjeemme - etenkin jos sitä ankarasti lukee - ei varsinaisesti kannusta "toiminnalliseen" opinnäytetyöhön.

Jossain vaiheessa jopa koko "toiminnallinen"-sana piti kamppailla menettelyohjeeseen. Siellä se nyt on, hiukan nihkeästi, vähän kummallisella rinnastuksella projektityön kyljesssä. Mutta on edes. Toiminnallista opinnäytetyötä - à la Vilkka & co - pidettiin pinnallisena. En ole itse asiaa nähnyt niin. Mielestäni kaikkea vankkaa tekemistä ei tarvitse laittaa (tilastollisen) tiederaportin formuun, vaikka kvantitatiivisen tutkimuksen raportointi onkin perinteisesti kulkenut vakuuttavan leima otsastaan, N:stä riippumatta.

Nyt on muutosta tulossa. Vihdoin. Tekemisen laatu ei tästä kärsi, luultavimmin päin vastoin. Itselleni(kin) asia on tärkeä - lähestytään sellaista kohtaa, johon työssäni suhtaudun intohimoisesti: ohjausta ja sitä upeaa tunnetta, kun ohjattava kasvaa osaamisessaan.

Viime viikon seminaari oli todella hyvä. (Mainittakoon, että olen elämäni aikana ollut myös vähemmän hyvissä - vaikka tässä blogissa keskitynkin näemmä kehumaan. Enkä edes mennyt tilaisuuteen erityisen levollisin mielin tai kauhean suurin odotuksin. Jostain syystä tällä kertaa ajattelin, että keskushallinto saa aivan taatusti ns. sikaa. :)

Meillä oli Minna Söderqvistin mainio esitys (tässä linkki aiheesta kertovaan artikkeliin) yhdestä mahdollisesta opinnäytetyön mallista - ja keskustelua siitä, että monenlaisia variaatioita voi olla. Yksi perusprobleemihan on se, että jos joku tekee mallin, joku toinen ajattelee, että nyt tuli putki johon kaikkien pitäisi mennä. Toiminnallisesta opinnäytetyöstä ei sellaista - jos nyt yhtään oikein ymmärrän ja jos yhtään saan asiasta olla päättämässä - ole sellaista tulossa.

Meillä oli myös kolmelta toimialalta ohjaajan näkökulma opinnäytetöiden ohjaamiseen. Tilaisuus itse asiassa lähti käyntiin niillä, mutta halusin säästää ne tässä sokeriksi pohjalle. Nautin siitä, että minulla on fiksuja työkavereita. Olen iloinen siitä; nautin osaamisesta ja kiinnostavista näkökulmista. Esitykset olivat konkreettisia ja toivat varmasti lisävalaistusta - tukea, uutta jne. - ohjaajakollegoille. Niissä myös näkyi meidän opiskelijoidemme osaamisen - ja osaamisen kasvun - arvostaminen.

Poimin Jarmo Karisen, Pasi Kumpulaisen ja Henry Merimaan esityksistä joitakin paloja, osin oman tulkintani kautta:
- Kuinka isoja vaikutuksia meidän 2-3 vuotta opiskelleilta opiskelijoiltamme odotetaan?
- Osaamisen kasvu, ammatillisuuden kasvu ja asiantuntijuuden kasvu eivät ole mitään jargonia.
- Jos lähtökohta on tekemään halukas ja intohimoinen, opinnäytetyöstä tulee usein hyvä.
- Opinnäytetöidemme peruspuutteet ovat usein samoja - miten niihin vaikutetaan ohjaamalla?

Samkin henkilökunta voi lukea esitykset intrasta. Yksi sieltä vielä puuttuu, mutta tulossa on.

Yksi työelämän haaste on, miten saataisiin mukaan myös ne, jotka eivät yleensä tule mukaan. Esimerkiksi koulutuksiin ne, jotka eivät ohjaa. Vaikka olisivat virallisesti jonkun opiskelijan opinnäytetyön ohjaajia.

Kuulostiko ruikutukselta? Ei ollut tarkoitus. Ajattelinpa vain ääneen. Tällä kertaa tällä tavoin.

Kuulumisiin,
Anne

Opinnäytetyön ympärillä

Kirjastolaisten kanssa oli tänään lounaalla taas mielenkiintoista opinnäytepohdiskelua. Keskusteltiin muun muassa ohjeista ja ohjaamisen erilaisista haasteista.

Huomenna on seminaari toiminnallisesta opinnäytetyöstä, sen ohjelmaa voi kurkata täältä. Ohjelma on kiinnostava, ja paljon keskustelua aiheesta on varmasti luvassa jatkossakin, kun toiminnallinen opinnäytetyö ja erilaisia opinnäytetyön rakenteen mahdollisuuksia kirjoitetaan entistä selvemmin opinnäytetyöohjeisiin. Nyt ohjeemme ohjaa tutkimustyyppiseen tekemiseen ja raportointiin, vaikka tokin muunkinlaisia on jo tehty.

Ohjeistaminen on haaste. Etenkin kun monenlaiset variaatiot, muunnelmat, ovat mahdollisia, mutta usein onnistuvat parhaiten, kun tietää perustavat ja osaa soveltaa. En itse usko esimerkiksi siihen, että yhdessä ammattikorkeakoulussa pitäisi olla vain yksi ainoa tapa merkitä lähdeviitteet. Ohjeissa kyllä, mutta muitakin tapoja voisi hyvin sallia. Eri asia on, että yhdessä työssä lähdeviitteiden merkitsemistapoja pitää olla vain yksi, jota käytetään systemaattisesti. Ja nämä asiat helposti menevät sekaisin. Parasta aina on, että kirjoittaja ymmärtää, miksi viittaa ja tekee lähdeluettelon. Se auttaa soveltamisessakin. Mutta aina, jos annetaan vapauksia, pelätään kaaosta.

No, joka tapauksessa opinnäytetöitä - ja ammattilaisia - valmistuu. Samkilaisia valtakunnallisessa opinnäytetyökilpailussa palkitaankin.

Laitanpa iloksenne vielä videolinkin. Näin löydät opinnäytetöitä webistä.

Anne

I am discussing the challenges of thesis writing, and give links to some interesting web-sites: to our seminar tomorrow, to how to find a thesis on the net (a video clip), and to the national thesis competition "Thesis" where two students of SAMK will be awarded. I have asked whether "Thesis" could have some information in English, too. The idea is still under consideration.

Tiedotushaasteet ja miten niihin suhtautua...

Suomen Kuvalehdessä (11/2009) kerrotaan kuvanviestäjä Antony Gormleystä ja hänen tulevasta projektistaan, johon tarvitaan 2 400 ihmistä.

"Tavoite on, että jokainen Brittein saarilla asuva ihminen on tietoinen tästä mahdollisuudesta ja voi harkita osallistumista", Gormley kertoo.

Samantyyppisiä haasteita, eri mittakaavassa, kohdataan myös SAMKissa. Tehtävän voisi kuitenkin ajatella olevan helpompi, koska tavoitettavia ihmisiä on vähemmän?

Toimittaja jatkaa: "Se tarkoittaa, että on tavoitettava 62 miljoonaa ihmistä, käännettävä kutsu 37:lle eri kielelle ja käytettävä kaikkia tiedotusväyliä. On vastaanotettava ilmoittautumiset ja järjestettävä avustajaryhmäryhmät, jotka yötä päivää ohjaavat tilannetta paikan päällä, hoidettava kuvaukset, nettisivut, mediayhteistyö. Ja niin edespäin. Huh."

Olen edelleen sitä mieltä, että meillä tehtävä on periaatteessa helpompi. Silti on haaste saada tieto kulkemaan niin, että kaikki, joiden pitäisi tietää asioista rekisteröisivät saaneensa tiedon. Ja että he sitten toimisivat - esimerkiksi tulisivat koulutuksiin. Meilläkin - puhun nyt koko SAMKista - on paljon huippuohjelmaa puolityhjälle salille.

Toimittaja Hannele Jäämeren mukaan Gormley on innoissaan: "On haaste saada tämä kaikki toimimaan. Sitä voi ajatella veistoksena, joka koostuu ihmisten välisten energia- ja kommunikaatiokytkösten verkostosta."

Joka tapauksessa asiat voi siis ottaa haasteena. Siis meilläkin.

Jos nyt alkuun saisi tiedoksi vaikkapa, että toiminnallisesta opinnäytetyöstä järjestetään koulutusta. Tai että opinnäytetyön kirjoitusohjeita korjataan - ja että kaikilla on mahdollisuus kommentoida. Ihan esimerkkeinä vaan.

Rennon viikonlopun toivotuksin
Anne

Auditointi ja kök'n toafl

SAMKin laadunvarmistusjärjestelmän auditointiraportissa todetaan, että koulutusohjelmilla on toisaalta neuvottelukunnat, joissa käsitellään opetussuunnitelmia (OPS) ja koulutusohjelman kehittämistä. Toisaalta on OPS-työryhmiä, joissa koulutusohjelman opiskelijat ovat mukana ja lisäksi opiskelijakunnalla on aina aktiivinen rooli OPSien vahvistamisessa. Kuitenkin: "Opiskelijoiden ja työelämän kohtaaminen saman pöydän ääressä saattaisi tarjota uusia näkökulmia koulutuksen kehittämiseen. Auditointiryhmä esittääkin harkittavaksi opiskeliaedustuksen liittämistä neuvottelukuntiin." (sivu 48)

Siitäpä tulikin mieleeni tammikuinen vaihtomatkani Hollantiin ja keittiönpöytä, kök'n toafl. Sen ääreen Saxion Hogeschoolissa kokoontuivat Small Business and Retail Management -koulutusohjelmassa opiskelijat, opettajat ja työelämä.

Taustalla on ajatus: Missä ihmiset puhuvat vapaasti asioista, joista eivät muualla puhu? Keittiönpöydän ääressä.

Mistä on kyse? "Keittiönpöytä" on joka maanantai, tunnin lounasaikaan. Jos opiskelijalla, opettajalla tai työelämän edustajalla on jotakin asiaa - kysyttävää, ongelmaa tms. - se tuodaan keittiönpöytään. Siihen kehoitetaan, eikä kaikkia asioita edes ryhdytä ratkomaan muuten.

Joka kerta paikalla on kaksi opettajaa, vuorolistan mukaisesti. Alkuun paikalla oli kuulema vain opiskelijakunnan edustajia, mutta nyt opiskelijoita on jo muistakin koulutusohjelmista. Työelämän edustajia mukaan tulee myös, tietysti aina viikottain vaihdellen. Viikon teema ilmoitetaan aina etukäteen.

Aika tapaamiselle löytyy, koska kaikkien pitää syödä. Mukaan jokainen ottaa omat eväät. Koska tilaisuuksia on usein, ei ole iso juttu, jos aina ei pääse. Ei pääse syntymään turhia kynnyksiä tai vääriä velvollisuuden tunteita tulla tai olla tulematta. Keittiönpöydällä on myös oma sopivan arvokkaan näköinen vieraskirja, johon voi kirjata tunnelmiaan.

Tämä on eri juttu kuin neuvottelukunnat. Mutta aika hyvä juttu. Ja liittyy selvästi tämän koulutusohjelman vahvoihin, "elimellisiin" työelämäyhteyksiin.

Anne

I am referring to the external audit report and my staff exchange period in Saxion University of Applied Sciences (Degree Programme in Small Business and Retail Management), and the habit of gathering students, teachers (two of them each time) and the people from working life at the same table, "kitchen table", discussing questions, problems etc. they happen to have at the moment. BTW, there is an English summary in the report (as a link above).

Procedural Instructions Inc.

I enjoyd my morning cup of tea in the Cafe Agora reading the audit report. The conclusive seminar of the external audit begins in a half an hour.

The joint planning and development services was called as a
menettelyohjetehdas, "procedural instructions factory". It was considered mainly as positive, I suppose. Anyway it confirms my self-ironic feeling as a "walking procedural instruction" - possibly I shall realise my idea of a t-shirt with a suitable text. (I love the idea of thought provoking t-shirts.)

Whatever you want to know about procedural instructions, please ask me.

Anne

The Amazing Library! (Thanks)

Allmost all the day I have been studying eLearning and eTeaching. I am still in the class, and it is very interesting - and brings new things all the time - so I have to put it brief here:

First subject in the morning was the eMaterials available at the SAMK Library. Five experts from the library introduced basics of the various opportunities, run through them, as they said themselves. I really enjoyed, not only the opportunies but also the expertise and great presentations. It was great, well done!

Just wanted to thank you here Anne, Irina, Elina, Katja and Kaisa. Thanks to Mikko, Heidi, Harri, Samuel, Kirsti and the others for the afternoon sessions, too.

Too often we think that the Gurus have to come from the outside.

Anne

Miscellaneous (the best title ever... )

The winter holidays is over, and I am back at the "help desk".

I have done one thing and another - this week, too. What pleases me is that I finally could start the updating of the instructions on writing a thesis. It feels nice to have something you really want to get at on your desk!

This seems to look like an typical writing process. I am surely going to have both the ups and downs.

Interesting to see how the instructions look like in August when they are on web both in Finnish and in English.

I am going to report and discuss the work in another blog (in Finnish, though).

Anne

Kiiruhda opiskelemaan /Hurry up for studies

En ole koskaan ymmärtänyt enkä uskonut sitä, että abien suorasta siirtymisestä seuraavalle opintouralle seuraisi väistämättä kansantaloudellista autuutta. Yksilön autuudesta puhumattakaan. Pikemminkin nuoria ihmisiä pitäisi rohkaista oman näköisiinsä valintoihin ja ajattelemaan rauhassa, siis ilman paniikkia ja syyllistämistä. Väitän, että sillä vältettäisiin usein väärät valinnat – ja jatkossa monien opintojen hidastuminen tai keskeytyminen ja jopa työssä viihtymättömyyttä.

Tottakai osa abeista on valmiita jatkamaan korkeakoulussa heti. Osalle on takuuvarmasti paljon parempi miettiä rauhassa mitä opiskella – ja huomata että todella haluaa opiskella – ja tehdä sillä välin jotain muuta.

Heti opintoihin, ettet veltostu ja jätä kokonaan opiskelematta oli peruskuvio jo parikymmentä vuotta sitten. En uskonut sitä. Mutta olin silti kiltti tyttö.

Anne

Hurry up to apply for studies… The Finnish Government is worried about the high school graduates who do not continue their studies in the HE straight away. This is not a new worry. I have never understood or believed it. In a way yes, of course, I can see what is behind it. Nevertheless, I think that young people should be encouraged to their own decisions and to consider various possibilities without any panic of dropping out. I am quite sure that this way many wrong choices, delays and drop-outs in studies would be avoided. And that would have positive effect on national economy, too. It is so hard to see the long-term gains if you have the tendency to look for short term solutions.

Ideoita riittää

mutta kuinka kerätä ne talteen, kysytään Circlessä, erään tietotekniikkayrityksen asiakaslehdessä 1/2009. Jutun idea on kiinnostava. Ei uusi, mutta kiinnostava.

"Tulevaisuuden keksiminen ei ole helppoa - eikä ainakaan silloin, jos ideoita ei kerätä järjestelmällisesti talteen."

Pelkkä tuttu ja turvallinen ei tuo kasvua (tai edes ylläpidä nykyistä tasoa, mistä nyt ikinä onkaan kyse), vaan asioita on uskallettava katsoa myös uusin silmin. "Innovaation" ei tarvitse olla uutta, suurta ja ihmeellistä, vaan se useinkin on pieniä oivalluksia ja olemassa olevien palasten yhdistelemistä uudella tavalla.

Jutussa haastateltu johtaja pitää tärkeänä sitä, että kaikki osallistuvat ideointiin ja ideoiden jalostamiseen. Asiakkaiden tarpeet ja hyvät ideat eivät välttämättä ole jonkin tietyn piirin - vaikkapa "tuotekehitysosaston" - hallussa.

Jutussa todetaan, että ideoiden määrä harvoin on ongelma. Useammin haastetta riittää siinä, että ne kerätään talteen - ja niitä käytetään. Mainittu johtaja toteaa: "Jokainen yritys on jo maksanut henkilöstönsä ideoista. Miksi jättää ne käyttämättä?"

Jutussa mainostetaan näpsäkkää työkalua, mutta todetaan silti, että mikään ohjelmisto ei yksin ratkaise mitään. Olennaista on se, millaisen kulttuurin yritys muodostaa ideoinnin tueksi.

Juttua lukiessani juohduin ajattelemaan opetussuunnitelmaprosessiamme, taas. Aiheesta on juuri käyty keskustelua. Mitään uutta tietoteknista ohjelmistoa en kaipaa, enkä myöskään systematiikkaa systematiikan vuoksi. Mutta kiinnostavaa on, oivallammeko hyvät ideat? Joskus ne lähtevät kasvamaan aivan sattumoisin heitetystä puolihuolimattomasta sivulauseesta, johon joku tarttuu.

Anne

This time the blog is about generating ideas and collecting them for use. Who is it who gets the ideas in the organization? Does the organization culture support "brainstorming"? I am thinking of our curricula development - and, well, many other issues, too.

Editointi ja OPS, sovellettua luentaa

Olen saanut tehtäväkseni - pienen porukan kanssa - parantaa opetussuunnitelmaprosessin toimivuutta. Auditoinnissa on kiinnitetty huomiota paitsi eri vaiheiden dokumentoitiin myös tiedotukseen ja OPSien kieleen.

Ihan tästä riippumatta luin hyvän kirjan (Töyry, Räty & Kuisma: Editointi aikakauslehdessä. 2008.). Se kuitenkin sopisi hyvin kuvaamaan myös toimivaa opetussuunnitelmaprosessia tai sen ohjausta. Muutettavat muuttaen.

Eli, mutatis mutandis, editoija = SAMKin opetussuunnitelmaprosessista vastaava (+ koulutustoimikunta), toimittaja= koulutusohjelmavastaava, juttu=OPS jne.

Perustana on lehtikonsepti (opetussuunnitelman tarkoitus ja rakenne). Toimiva editointi ei ole pelkästään loppuvaiheen pilkun viilausta ja muuta oikolukua, vaan sitä, että ensin suunnitellaan yhdessä, välillä matkaa editoijaa ohjaa juttua ja lopuksi tulee viimeistelevä editointi, kielen sujuvuuden hienosäätö.

Itse näen editoijan, siis myös opetussuunnitelmaprosessista vastaavan, roolin parhaimmillaan - ainakin osittain - sparraajana. Sen lisäksi hänen tietysti pitäisi antaa selvät ohjeet heti alkajaisiksi.

Kun editoija toivoo toimittajalta juttusuunnitelmaa tai muutoksia juttuun, toimittaja voi kokea, että hänen ammattitaitoonsa ei luoteta. Mutta: "editoijan korostunut läsnäolo työprosessissa ei ole ristiriidassa toimittajan itsenäisen työpanoksen kanssa - editoinnilla ei siis ole tarkoitus kadottaa kirjoittajan, valokuvaajan tai lehden ääntä, vaan päinvastoin vahvistaa sitä ja luoda paremmat edellytykset yhteisten tavoitteiden toteutumiselle."

Palautteen antoon kuuluu se, että editoija
- vertaa juttua konseptin, juttutyypin ja kerronnan osalta sille asetettuihin tavoitteisiin
- suunittelee ja kehittää palautteen keinoja ja välineitä
- kehittää työprosessin sujuvuutta
- huolehtii oman osaamisensa kehittämisestä.

Huomionarvoista on että jälkipalautteen antaminen on vaikeaa, jos tavoitteet ovat olleet epäselviä. "Kun tavoitteet puuttuvat tai ovat epämääräisiä, palaute muuttuu jutun päämääriä luotaavaksi keskusteluksi, jota käydään liian myöhään.
Palautekäytäntöjen onnistuminen liittyy --- työtapaan. Palautteen antaminen ja vastaanottaminen --- työpanoksesta on vaikeaa, jos töitä pidetään taideteoksen kaltaisina luomuksia, joihin muilla ei ole oikeutta puuttua. Suunnitteleva ja editoiva työtapa antaa palautteelle paremmat olosuhteet. Kun editointi on läpäissyt koko työprosessin, jälkipalautteen antaminen ja vastaanottaminen on helppoa. Suurin osa juttuun liittyvästä keskustelusta on käyty jo aiemmin työn eri vaiheiden aikana.”

"Työprosessien --- muuttaminen on aina oma projektinsa. --- Jos toimitus ei sisältöä kehittäessään kehitä myös työtapojaan, suuret muutokset harvoin onnistuvat. Lehtiuudistukset kompastuvat usein juuri työprosessin merkityksen unohtamiseen: uutta yritetään tehdä vanhoin keinoin ja vanhalla osaamisella."

Mitä tämä voisi tarkoittaa SAMKin OPS-prosessia ajatellen?

Anne

In this text I compare a cooperative magizine editing process to the curriculum development and writing process. In a nutshell: it is not about uniforming the professional fields and the writers' voices but - actually - sparring and giving them more strength. Moreover, I'm asking how we could improve our curriculum development process.

To apply or not to apply

"Learning by doing with cases requires self-discipline, time, planning skills and hard work. - - - On the other hand, it gives students an opportunity to direct their own learning. The students are activated through an interactive problem-solving process. - - - The teachers’ role changes to being more a learning coach and learning outcome evaluator."

This is a citation from one of our curricula. I'm really happy about the emphasis being clearly on the students' learning - and not on the teaching as such. Now, having learned something about my own learning, I know that this is the way I would like to learn. And this is the way I would like to teach as well.

Anne

Massaräätälöityä ohjausta

Istun kohta seminaarissa. Istuin eilenkin. Aiheena aikuisopiskelijoiden oppimisen ja opintojen ohjaus. Eilisestä päällimmäisenä jäi mieleen diakilaisten ohjaussuunnitelma - kuvaus ohjauksen kokonaisuudesta. Tässä pääasiat lyhyesti:

Ohjaussuunnitelmassa kerrotaan - ja käydään läpi
1) tavoitteet (opiskelija oppii uutta, valmistuu tavoiteajassa, saa tukea urakehitykseensä ja työllistyy opintojen jälkeen; tämä sisältää henkilökohtaisen opintosuunnitelman eli HOPSin teon aikaisemmin hankitun osaamisen tunnustamisineen)
2) prosessi (ohjaus ja tuki opintojen eri vaiheissa)
3) resurssit ja menetelmät (henkilöstö, intra, verkko-ohjaus, erityistuki yms.)
4) miten työelämä kytkeytyy koulutukseen (harjoittelussa, tehtävissä, opinnäytetöissä)

Ohjaussuunnitelmaan liittyy myös laadunarviointi (korkeakoulun näkökulma): mitä ohjauksella on saavutettu "kriittisten mittareiden" mukaan?

Diakissa ohjaussuunnitelma toimii runkona ja aikatauluna konkreettiselle toteutukselle. Eilen puhuneet opettajat kuvasivat sitä myös toimintaan velvoittavaksi ja resursointiin vaikuttavaksi asiakirjaksi.

Itse pidin selkeydestä - ja etenkin aikataulutietoisuudesta. Vaikka kaikki ei olisi opiskelijalla selvillä ensimmäisenä opiskelupäivänä, hän tietää millaista ohjausta saa ja millaisella aikataululla. Diakissa henkilökohtaiset ohjauskeskustelut käydään kolmen kuukauden sisällä opintojen aloittamisesta.

Nyt nokka kohti seminaaria.
Anne

I'm in a seminar on adult education, on guiding adult students. To me it seems important that the student knows already in the beginning of studies what kind of guiding, councelling etc. s/he gets - and in which phases of the process. (Actually, already the applicants should know the main frames.)

The Ultimate Curriculum Survival Kit for European Higher Education (in Finnish)

Innostuin katsomaan vähän tarkemmin, mitä hakukone pyörittää nimelläni - omia tai kaiman tekemisiä. Löytyi yllätyksiäkin.

Onhan tässä tosiaan opetussuunnitelmia tehty tai ainakin jossain määrin niiden tekemistä ohjattu. Eräässä ammattikorkeakoulussa oltiin vähän revitelty. Tiukkaa OPS-kehitystyön markkinointia. Klikkaa sisään.

Pidemmittä puheitta.

Anne

I was just playing with the search engine, and it found this. Well, there's the core... Some parts are just a bit exaggerated. :D And maybe somewhat an inside joke. Anyway, sometimes it is just so relieving to have a good laugh.

Valosta! Of Light!

There is more light everyday. Even the newest SAMK publication is all about light, Valosta.

This tiny book gives a glimpse of professional specialization studies students' work of art. The texts in the book are written in Finnish, but the visual language is far more international. If you want to see more and happen to live nearby, you can also visit the exhibition in Fine Arts Gallery Kankaanpää. The exhibition is open till 3 March every weekday at 9-16.

The exhibition and publication belong to a project of alternative printing processes in photography and printmaking. More on the project Vedos is available on the Vedos blog.

Anne

Työelämäläheisempää

Mietin miten tämän tekstin aloittaisin. Vähän tyrmäävää, mutta aloitan sen kuitenkin näin: Maailmanlaajuinen kilpailu kovenee. Kilpailu alueiden välillä kovenee. Nykyinen taso - se mitä suomalaisessa korkeakoulutuksessa nyt tehdään - ei riitä tulevaisuudessa. Tämä on kuitenkin sanottava heti kärkeen: hyvin hoidettuna se ei tarkoita työtaakan kovenemista, vaan sitä että tehdään asioita toisin.

Olennaista: ei ole yhtä oikeaa mallia tehdä asioita (=kouluttaa Satakunnassa). On löydettävä alueelle oikeat tavat ja muodot kehittää opetusta ja tutkimusta ja parantaa vaikuttavuutta. Se saattaa hyvinkin tarkoittaa sitä, että itsestäänselvyyksiä on kyseenalaistettava. Ja yhteistyötä on tehtävä, tietenkin.

Tässä oma kiteytykseni opetusministeriön edustajien eilisestä puheesta. Porin Puuvillassa olleessa korkeakoulujen aikuiskoulutuksen näkymiä käsitelleessä seminaarissa esiteltiin muun muassa oppisopimustyyppistä koulutusta - yhtenä koulutusinstrumenttina, pienenä osana isoa koulutuspalapeliä. Se tarjoaa hyviä oppimisen paikkoja myös tutkinto-opintoihin: miten kaikki opetuksemme voisi olla entistä enemmän työelämäyhteistyössä tehtävää korkeakouluopetusta - miten entistä paremmin noudattaisimme korkeakoulujen duaalimallia? Mitä "uutta" voisimme keksiä? Ja miten kaikkea sitä hyvää, mitä opetussuunnitelmissa ja käytännössä jo on, hyödynnettäisiin aiempaa paremmin - niin että opiskelu palvelisi sekä opiskelijoiden, opettajien kuin työelämänkin oppimista?

Tämä on ääneen ajattelua. Mutta tämä ei ole utopiaa.

Anne

When one can do what one loves

- The most wonderful thing is that you can do what you love, said Hannu Esko, SAMK's student entrepreneur prize winner.

The joy of learning consists of things like sweating, thinking, doing, inspiration. At its best it's a flow.

Love for something may be endogenous. But it can also grow from almost nothing. And that's what we are dealing with here.

Plain and simple. And very challenging.

Anne
this time inspired by the photo (by Tomi Glad)

Vaihteeksi opinnäytetyöstä....

Ennen joulua työpöytäni ääreen käveli nuori insinööriopiskelija, jolla oli muutama kysymys opinnäytetyön muotoseikoista. Kysymykset olivat kohtuullisen yksityiskohtaisia. Käsillä oli selvästi viime hionta ja halu tehdä opinnäytetyöstä muodollisestikin fiksu.

Monet kysymyksistä olivat sellaisia, että itse ohjaajana olisin sanonut - ja osin sanoin nytkin - että kysymys on maku- tai sopimusasiasta. Voi tehdä niin tai näin, ja molemmat tavat ovat yhtä oikein. Jotakin siitä, miten tehdään SAMKissa, piti tietysti tarkistaakin käsikirjasta. Koetin olla selkeä.

Minulla ei ole aavistustakaan, mistä opiskelija tiesi tulla pöytäni ääreen. Olin varmaan vähän hämmentynytkin (opiskelijat eivät yleensä käy luonani neuvonnassa), mutta iloinen. Totta kai tuntuu hyvältä, että joku haluaa tehdä työnsä hyvin. Hetken puoliksi leijailin silkasta ilosta. Tietysti minusta oli hauska myös päästä hetkeksi ohjaamisfiilikseen.

Vastapainoa on tullut. Pari viikkoa sitten silmäilin läpi sitten yhden opinnäytetyön, joka silmäiltäväkseni lähetettiin. Siinä oli käytetty yhtä lähdettä.

Ehkä kirjaston ovea ei oltu turhaan kulutettu, mutta tuskin tätäkään työtä silti ihan yhden lähteen avulla oikeasti oli tehty. Jostakin tieto oli saatu, siis muualtakin kuin omasta päästä (tärkeä tiedon lähde ja muodostaja!), ja jollain tavalla sitä varmaan oli pohdiskeltukin.

Opinnäytetöissä ja ohjauksessa on melkoinen kirjo. Opinnäytetyön kehittämisryhmälle - ja siinä sivussa monille muillekin - haastetta riittää ohjeistuksen yksinkertaistamisessa, tunnetuksi tekemisessä ja siinä että ohjeistus ja ohjaus nähtäisiin mielekkäinä. Kaikkien ei tarvitse kirjoittaa kuin Ruuneperi , mutta selkeästä kirjoittamisesta ja oman itsen ulkopuolisen materiaalin (esim. kirjallisuus) hyödyntämisen taidoista on hyötyä kaikille. Vai onko jossain työpaikka, jossa niitä ei tarvita? Älkää vaan näyttäkö sitä minulle.

t. Anne

JOO, Japaniin!

Olen kotiutunut matkalta - enkä nyt ihan heti suunnittele lähteväni Japaniin. Mutta Japani on muuten ajankohtainen, sillä Tampereen teknillinen yliopisto järjestää Porissa Japanin kieli ja kulttuuri -kokonaisuuden. 15 opintopisteen kokonaisuudesta voi tehdä myös osia.

Japani-opinnot ovat mahdollisia myös SAMKin opiskelijoille, sillä opintopaketista on tehty JOO-sopimus eli sopimus joustavasta opinto-oikeudesta.

Ensimmäiselle opintojaksolle ilmoittaumisella on jo kiirus: sen pitäisi tapahtua nyt - siis tammikuun loppuun mennessä. Syksyn opintoja voi vielä pohtia rauhassa. (Ks. ohjelman runko alla.)

Tämä on hyvä esimerkki mielenkiintoisista ja varsin monipuolisista oppimismahdollisuuksista Satakunnassa. Ja liittyy tiiviisti päivän teemaan, joka on yhteistyöllä tuloksia.

Onegai shimasu,
Anne

PS. Japanin kieleen ja kulttuuriin liittyvät opintojaksot TTY Porissa:

Kevät 2009
- Johdatus japanilaiseen kulttuuriin ja kieleen (3 op), ke klo 13.15-15.45
Syksy 2009
- Japanilainen kulttuuri (3 op), päiväopetus
- Japanin kielen alkeiskurssi I (3 op), iltaopetus
Kevät 2010
- Japanin poliittinen kulttuuri, yhteiskunta ja talousjärjestelmä (3 op), päiväopetus
- Japanin kielen alkeiskurssi (3 op), iltaopetus

Lisätietoja SAMKissa voi kysyä opintoasiainpäällikkö Janne Santalalta.

On my way home / Matkapäiväkirja, osa 5

Greetings from Schiphol, I'm on my way home. It has been great time in the Netherlands. I have really got a lot for my work - and of course personally too, as always. I had good discussions and chats, both planned and improvised. There are quite a lot of things in my head and notes I shall discuss here (elsewhere) later on - of course aiming to that it carries fruit in the future. Mutually.

And if you are interested in an exchange period, let it be student, teacher or staff exchange, do not hesitate. As a colleague said when I interviewed her for SAMK's staff magazine Polyfonia last fall: just give it a try.

I'm tired but happy.

Yours, Anne

Matkapäiväkirja, osa 5

Tarjoilen taas yhden siivun matkastani - tälla kertaa vähän opiskelija-asioita.

Saxionissa tapasin opiskelijakunnan puheenjohtajan, yhden heistä. (Systeemi on erilainen kuin Suomessa, opiskelijakuntia on yhdessä korkeakoulussa useita.) Vertaistuutorointimme herätti kovasti kiinnostusta. Puhuimme tietysti myos siitä, miltä vahvasti käytäntoon sitoutunut opiskelu näyttää opiskelijoiden näkokulmasta.

Zuidissa seurasin hetken ensimmäisen vuoden sairaanhoitajaopiskelijoiden itsenäisiä harjoituksia. Opiskelijat harjoittelivat - potilaan tilan mukaan - joko toisillaan tai dummyilla. Yksi pari sai tietysti miellyttävän lisätehtävan selostaa ulkomaiselle vieraalle englanniksi sen, mitä he tekivät ja miksi. No, tältä parilta sekin sujui siinä sivussa. Pari käytävällä kohdattua insinooriopiskelijaa sai kertoa vähän omasta siivestään. Opiskelijoita oli kyllä isompi joukko, mutta pari valikoitui puhemiehiksi. Kivaa kun tädit tulevat säikyttelemään...

Zuidissa oltiin kaikissa kaupungeissa alettu rakentaa ja sisustaa aula- ja muita tiloja niin, että opiskelijat viihtyisivät niissä sekä opiskelemassa että muuten tapaamassa toisiaan. Näin oltiin jo tehty Saxionissa, ainakin Small Business and Retail Management -ohjelman tiloissa. Kirjastoissa oli tilaa sekä hiljaiselle että ryhmätyolle. Monessa paikassa myos luokat ja neuvotteluhuoneet olivat opiskelijoiden varattavissa tietyn maksimiajan kerrallaan.

Tänään kotimatkalle, mukavaa vaihteeksi sekin! :)

Anne

PS. Vielä rakennuksista: yhdellä Zuydin Maastrichtin kampuksista on remontti meneillään. Kampus, jolla opiskelellaan mm. liiketoiminnan koulutusohjelmissa, osan isoa rakennusta muodostaa entinen luostari. Luentosali - jota sitäkin joskus tarvitaan - on rakennettu kappeliin, suojellun rakennuksen vanhat muodot säilyttäen.

Matkapäiväkirja, osa 4

Terveisiä Tekatriaan, Terraan, Agoraan ja kaikkiin muihinkin opiskelijaravintoloihimme: Todella hienoa, että tarjoatte opiskelijolle kunnon ruokaa - hyvää, terveellistä ja edullista. Tämä on suora lainaus, joskin vapaa käännös, tämän päivän keskustelusta.

Tänään siis ensimmäinen päivä Zuydissä, joka sijaitsee kolmessa kaupungissa: Maastrictissa, Heerlenissa ja Sittardissa. Heerlenissä minua riemastutti aulakahvila, joka tarjoili vain reilun kaupan teetä ja kahvia - ja vähän pikkuleipiä ja sen sellaista. Fair trade cappuccino on melkoista luksusta! Sisustus yksinkertainen - seisomapöytä ja pikkupöydät värikkäine kuutiotuoleineen. Katsotaan, muistanko kuvata. Jos muistan, liitän kuvan tänne reissuvihkooni. Lounaalla kävimme sämpylöillä opiskelijoiden harjoitteluravintolassa. Sekin on tärkeä asia: mielestäni meidän pitäisi enemmän käyttää eri koulutusohjelmien opiskelijoiden osaamista SAMKissa - tarjota ohjattuja oppimistilaisuuksia.

Ainakaan rakennuksesta ei täkäläisten rakennusinsinöörien opiskelumotivaatio ole kiinni. Hollannin korkeakoulut ovat kaiken kaikkiaan esittäneet todella kiinnostavia esimerkkeja uudis- ja korjausrakentamisesta, niin Saxion, Zuyd (Heerlen) kuin Maastrichtin yliopistokin, jonka aulatilaa pääsin tänään sattumoisin ihailemaan.

Liikuin - tässä - tänäänkin koulutuksen liepeilla. Itse koulutuksesta myöhemmin, kun vähän järjestelen ajatuksiani. Toki teen täällä vähän muutakin kuin syön ja pällistelen ympärilleni. (Ja mitä tulee skandeihin, vanha kunnon "ctrl-c ctrl-v" - näppäinyhdistelmä auttaa pulasta.)

Anne

Hollannin matkapaivakirja, osa 3

On tama mielenkiintoista ja antoisaa tama matkalla olo. (Tulikin jo toisessa sanassa ilmi, etta taman tekstin haaste on valttaa "skandeja". Ne eivat tule hollantilaisen nappaimiston takaa ihan helposti.)

Takana kaksi paivaa Hogeschool Saxionissa Enschedessa. Tanaan junamatkapaiva. Hollannin maantieteellisen suuruuden huomaa heti kun matkustaa rajalta rajalle. Olen Maastrichtissa, edessa muutama paiva Hogeschool Zuydissa.

Ihmisia, keskusteluja. Keskustelujen lisaksi antina on tietysti kaikenlaista muutakin, kuten eri kulttuurien erilaisia tapoja. Otetaan nyt ensimmaiseksi lounaskulttuuri - se on aika lahella omaa napaa. Torstain lounas oli hauska: lounastapaaminen "toimialajohtajan" (dean) ja varajohtajan yhteisessa tyohuoneessa. Isannat kattoivat poytaan sampylat ja pullaa maidon ja piiman kera. Kahvia ja teeta noudettiin haluaville. Jalkiruuaksi hedelmia. Mutkatonta.

Perjantaina lounas opiskelijaruokalasta, kaupasta, jonka valikoimiin kuului muun muassa leipaa, jukurttia, hedelmia, salaattia ja keittoa. Poydat olivat kaupan ulkopuolella. Take away -tyylia, kertakayttoisista ruokailuvalineista miinuspisteita. Aivan julmetun hyvaa oli jukurtin, vaniljaisen vanukkaan ja hedelmien yhdistelma.

Taalla syodaan paljon taytettyja sampyloita. Joka toinen ihminen mussuttaa niita junassa. Kotoisaa, tunnen kuuluvani joukkoon. Joidenkin leipien valiin selvasti on kulttuurisesti normaalia laittaa sinappia. Vau!

Palanpainikkeen suhteen Enschede on Pori: vain yksi olut on oikea olut. Itse olen maitonaisia, mutta kulttuurista ohjausta toki sain.

On eroja, on yhtalaisyyksia. Ihmiset kylla ovat kaikkialla samoja. Monenlaisia, ei sen puoleen.

Anne

A Monkey in a Circus

There is a circus. And there is a monkey. The monkey is riding a bicycle. The audience is applauding, because it thinks that the monkey can ride the bicycle. But it can't. If it would go to the city it would be overdriven in the third crossroads. It is able to do just the trick in the familiar arena.

We have to teach our students to think themselves and to cope in completely new situations. Lots of guidance is needed here, not easy and ready-made answers.

That's competence based learning. Handbook for dummies, the brief illustrated edition.

I had a good conversation with Mr. Hammer in Saxion today. That's where the monkey came.

Yours,
A.

Greetings from Staff Exchange

At the moment I find myself in Enschede in the Netherlands. I'm visiting the Saxion University of Applied Sciences, and I really enjoy my stay here – the discussions, the milieu. Saxion has an amazing building, which pleases the adventurous eye both outdoors and indoors, and really welcomes you in. And, if you were to look at it from a bird perspective, you would see the new wings forming a bunch of tulips. We really are in the Netherlands!

I like the way people here say that they are proud of the building. It's planned in a way that the rooms are quite flexible for group work, lectures and such - and even for gymnastics if wanted. And, moreover, it's planned in a way that should motivate the students to stay their whole working day there even when they don't have lectures. There are student groups everywhere, at the computers, around the tables. Door is open to the teachers' room, and the students can go and get guidance from their teachers when they want to. (Of course nobody can be present all the time, that's reality - but I think you know what I mean.)

The building is fine. Fine. Is it enough? As the dean said, the most important thing is the people and their way of working. There was one person he highlighted. The lady behind the information desk knows “everything”, or if not, she knows whom to ask, and that helps the students' (and the staff's) life a lot.

That’s all for now, but it is just my first day here…

Yours,
Anne

PS. The weather here today: windy and rainy at the moment, windy and sunny in the morning. Quite cosy – you really don’t feel too homesick.

Prosessit kuntoon

Tämän päivän työt liittyivät enempi vähempi siihen, että viestit kulkisivat ja asiat toimisivat. (No jaa, minkä päivän työt eivät liittyisi?)

Aamupäivällä "rehtorin toimisto ja yhteiset palvelut" tapasivat opiskelijakunnan uuden hallituksen ja osan edustajistoa - jotta tiedettäisiin mitä kukin tekee ja kehen milloinkin kannattaa olla yhteydessä, puolin ja toisin. Viestinvaihtoa jatketaan tietysti koko ajan, muun muassa likimain kerran kuukaudessa "kahveilla", jossa juttu kulkee epämuodollisen tehokkaasti.

Iltapäivällä hetki opetussuunnitelmaprosessin kimpussa. Kehittämisehdotuksia on saatu sisäisessä auditoinnissa, ja nyt pieni ryhmä aloitti OPS-prosessin selventämisen. Jos teillä on ideoita siitä, miten esimerkiksi työelämältä ja opiskelijoilta saatu palaute OPSin sisällöistä ja meiltä valmistuvien osaamisesta kirjattaisiin näppärästi seuraavan OPSin suunnittelua varten, niin laittakaa minulle postia - tai kommentteja tähän. Jokaisella koulutusohjelmalla voisi olla oma ideapankki?

Mehän saamme palautetta - silloin kun saamme - lennossa, milloin missäkin, ja se jää todella haaviin ja uuden työn pohjaksi harmittavan harvoin.

Kuulumisiin,
Anne

Tarinoita, kertomuksia, ohjausta

Osaatko kertoa tarinan, kysyy puhetaidon kouluttaja Juhana Torkki viimeisimmässä Circle-lehdessä. No en osaa. Tai ei ole mitään mielessä. Koko alkuvuosi bloggaamattakin, Torkin - vanhan kotikylän pojan - kysymys ja neuvot mielessä pyörien: kerro ihmisistä, dramatisoi, kuvita tarinasi. Tarina kiehtoo ja vaivaa minua.

Aloin lukea. Silmäilin eilen Jussi Onnismaan kirjaa Ohjaus- ja neuvontatyö. Aikaa, huomiota ja kunnioitusta. Siellä tulivat eteen kertomukset. Eri asia tässä tapauksessa, mutta silti vähän sama suunta kuin tarinoissa - kertomisesta on kyse. Tässä narratiivisuuden mielessä oikeastaan mikä tahansa juttu on kertomus, sen ihmisen sen hetkinen kuvaus jostakin asiasta.

Aloin ajatella opinnäytetöitä ja niiden ohjaamista. Ne ovat keskeisessä roolissa kevätkauden töissäni. Opinnäytetyön kirjoittamisohjeet päivitetään. Ohjaajille järjestetään koulutusta. Plagioinninesto-ohjelmakin otetaan jossain vaiheessa käyttöön. Ja jotain muutakin varmaan listalle tulee.

Aiheesta tulee riittämään juttua. Aloitan tällä, irrallisella pätkällä - idea on lainattu Onnismaalta:

Jos opinnäytetyön tekeminen kiikastaa, venyy ja viivästyy, voi miettiä - ja on monissa paikoissa mietittykin - millä metaforalla, vertauksella, tekemistään ja itseään opinnäytetyön tekijänä kuvaa. Metaforat kummasti tiivistävät jotain olennaista omasta tekemisestä ja voivat auttaa ymmärtämään ja mahdollisesti jopa muuttamaan sitä. Oikeastaan metaforiaan voisi miettiä jo aloittaessaan... ettei metafora olisi ainakaan tervanjuontia.

Eiköhän se tarinakin vielä tule.

Anne