Osaatko kertoa tarinan, kysyy puhetaidon kouluttaja Juhana Torkki viimeisimmässä Circle-lehdessä. No en osaa. Tai ei ole mitään mielessä. Koko alkuvuosi bloggaamattakin, Torkin - vanhan kotikylän pojan - kysymys ja neuvot mielessä pyörien: kerro ihmisistä, dramatisoi, kuvita tarinasi. Tarina kiehtoo ja vaivaa minua.
Aloin lukea. Silmäilin eilen Jussi Onnismaan kirjaa Ohjaus- ja neuvontatyö. Aikaa, huomiota ja kunnioitusta. Siellä tulivat eteen kertomukset. Eri asia tässä tapauksessa, mutta silti vähän sama suunta kuin tarinoissa - kertomisesta on kyse. Tässä narratiivisuuden mielessä oikeastaan mikä tahansa juttu on kertomus, sen ihmisen sen hetkinen kuvaus jostakin asiasta.
Aloin ajatella opinnäytetöitä ja niiden ohjaamista. Ne ovat keskeisessä roolissa kevätkauden töissäni. Opinnäytetyön kirjoittamisohjeet päivitetään. Ohjaajille järjestetään koulutusta. Plagioinninesto-ohjelmakin otetaan jossain vaiheessa käyttöön. Ja jotain muutakin varmaan listalle tulee.
Aiheesta tulee riittämään juttua. Aloitan tällä, irrallisella pätkällä - idea on lainattu Onnismaalta:
Jos opinnäytetyön tekeminen kiikastaa, venyy ja viivästyy, voi miettiä - ja on monissa paikoissa mietittykin - millä metaforalla, vertauksella, tekemistään ja itseään opinnäytetyön tekijänä kuvaa. Metaforat kummasti tiivistävät jotain olennaista omasta tekemisestä ja voivat auttaa ymmärtämään ja mahdollisesti jopa muuttamaan sitä. Oikeastaan metaforiaan voisi miettiä jo aloittaessaan... ettei metafora olisi ainakaan tervanjuontia.
Eiköhän se tarinakin vielä tule.
Anne
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Posts
No comments:
Post a Comment