Palaveri - välttämätön hyvä

”Palaveri voi olla päivän paras hetki”, väittää Eeva-Leena Vaahtio kirjassaa Pärjää palaverissa!.

Moni pitää palavereja ja kokouksia välttämättömänä pahana, joista lähtiessä voi kepeästi todeta lähtevänsä töihin. Mitä ne palaverit muuta ovat kuin työtekoa? Miten niin? Pitäisikö niissä sitten tehdä jotain toisin?

Pärjää palaverissa! (2008) on ihastuttava kirja: selkeä ja selittelemätön, asiallinen ja humoristinen – ja mahtuu käsilaukkuun tai isoon taskuun.

Vaahtio toteaa, että hyvät palaverit tukevat organisaation toimintaa ja tavoitteita. ”Palaverit ovat monensuuntaista käyttöviestintää.” Toisaalta voidaan kokea palaveriähkyä, mutta myös sitä, että kunnon palavereja on liian harvoin. Ehkä työporukat pitäisikin useammin koota saman pöydän ympärille etsimään yhteisesti ratkaisua ongelmiin.

Vaahtio ohjaa tärkeysjärjestykseen: jos kalenteriisi on tulossa päällekkäisyyksiä, valitse missä olet ja ole läsnä. Aina ei tarvitse olla muiden – sen tilanteen ulkopuolisten – tavoitettavissa.

Palaveriin valmistaudutaan ja siellä käyttäydytään kyseiseen palaveriin sopivalla tavalla. Vaahtio kertoo omat valintansa ja kehottaa lukijaa: ”tee sinä omasi”. Asenne on kannustava. Lopulta kaikkein oppii kamalimmista tilanteista, jolloin kaikki menee pieleen. Silti hyvin menneestä palaverista jää hyvät jäljet, ja siihen Vaahtio antaa vinkkejä. Opettelen noudattamaan ainakin näitä: 1) Älä toistele myöhästelijöille. 2) Aloita sovittuna aikana ja lopeta sovittuna aina – viimeistään. 3) Kuuntele. Muista uuden löytämisen mahdollisuudet myös silloin kun periaatteessa tietäisit asiasta eniten.

Samaa aihepiiriä käsittelee Pekka Pirhosen No agenda club (2009). Taidan vilkaista sitä seuraavaksi.

Anne

Hyvät, pahat ja rumat opinnäytetyöprosessit

Otsikko on SAMKissa Raumalla pidetystä opinnäytetyön ohjauksen iltapäivästä - meneillään tätä kirjoittaessani.

Opinnäytetyö on seikkailu, sanoo Ritva Kangassalo. Haaste on, että kaikki opiskelijat sen oivaltaisivat. Ritvan puheenvuorosta nappasin ohjaajan onnistumisen kokemukset:
- opiskelijan kehittyminen opinnäytetyöprosessin aikana
- työelämästä saatu myönteinen palaute
- opiskelijan innostuneisuus ja sitoutuminen opinnäytetyön tekemiseen
- opiskelijalta saatu palaute ja hänen kokemuksensa oppimisesta
- opinnäytetyön vaikutus opiskelijan työllistymiseen

ja epäonnistumisen kokemukset
- aloitusvaiheen venyminen - aiheen löytämisen ja sitoutumisen ongelmat
- työelämän huono sitoutuminen tilaamaansa opinnäytetyöhön
- pakkopullaksi kokeminen ja "toisella kädellä tekeminen"
- sekoittavat tekijät - erityisesti tilatuissa opinnäytetöissä (opiskelijan hyviäkin syitä, jotka sekoittavat tilaajan aikataulut)
- kahden ohjaajan aikataulujen sovittaminen ja näkemyserot
- prosessin venyminen ja liiallinen kiire loppuvaiheessa
- opinnäytetyöraportin laatu ei vastaa prosessia

Ohjaussuhteesta ja työelämäyhteyksistä voi nauttia. Ohjaus ja sisällöt opettavat myös ohjaajaa.

Kuvataiteen taiteellinen prosessi on omanlaisensa: opinnäytetyön ohjaajat valitaan kolmannen vuoden keväällä, talon ulkopuolelta. Aloitusseminaari on lokakuun lopussa - sen alkuun ohjaavat opettajat (kuvataitelijat) esittelevät itsensä ja työtään. Prosessiin kuuluu henkilökohtaista ohjausta ja kaksi yhteiskritiikkiä. Lopputyönäyttelyn arvioi ulkopuolinen arvioija. Yhteisissä tilaisuuksissa on oltava paikalla. Koulutusohjelmavastaava Matti Velhonoja koordinoi prosesesseja, neuvottelee ohjaajat ja arviojat, suunnittelee näyttelykokonaisuuden ja ripustuksen - ja on siis mukana myös kirjallisen tuotoksen ohjauksessa. Toinen ohjaaja on äivi-Maria Hautala.

Hups vain: julkaisin tekstini nyt - mutta jatketaan.

Haasteita:
- näyttelytilojen löytäminen
- sopivien ohjaajien löytäminen
- kokonaisuuden koordinointi
- prosessin keskeyttäminen (opiskelija ei etene)
- kirjoittamisen motivoiminen
- taiteellisen prosessin ensisijaisuus.

Todella mielenkiintoiset puheenvuorot. Matin puheenvuoron jälkeen spontaani kommentti: "Tää oli tosi mielenkiintoinen, täytyy sanoa."

Kolmantena Niko Kandelin - alunperin tradenomi ja insinööri AMKista. Ja täältähän tulee kolmas tosi mielenkiintoinen juttu.

Opinnäytetyö on ajattelukykyä

- 5 % hyvää aihetta - pelisilmää?
- 25 % tekemistä ja toteutusta - menetelmäosaamista
- 15 % raportointia - perusosaamista, pitäisi olla jo kunnossa
- 20 % lähdetiedon etsimistä ja hyödyntämistä - menetelmäosaamista
- 35 % tulosten hyödyllisyys toimeksiantajalle - pelisilmää, puurtamista, menetelmäosaamista

Niko nosti esille edeltävien opintojen merkityksen. Opinnäytetyössä pitäisi päästä keskittymään siihen prosessiin, eikä enää joutua tahkoamaan esimerkiksi raportoinnin kanssa.

Niin hienoja esityksiä, että nämä koulutukset on saatava selvemmin osaksi tietoista ja suunnitelmallista henkilöstön osaamisen (ja hyvinvoinnin) kehittämistä!

Oikoluku jäi tekemättä, mutta nyt menen ryhmäsessioon,

Anne